Wanha Vuosi vs. Uusi Vuosi

Näin uuden vuoden aattona kaikki yleensä postailee menneen vuoden summauksia ja tulevan vuoden toiveita sosiaaliseen mediaan.
Mäkin taas ajattelin hiukan vuodattaa tänne.

Vuosi 2013 on ollut mieletön matka. Edeltäjänsä oli huikea ja luulin, että se olisi se kaikkein tapahtumarikkain ja oivalluksineen täyteläisin vuosi, mutta olin väärässä. Tämä kulunut vuosi oli vielä asteen hurjempi.

Koin todella voimakkaita asioita, oivalsin ihan uusia asioita jotka sai elämän monella tasolla nytkähtämään roimasti eteenpäin.
Terveyspuolella vuosi oli myös raju, selkä meni viimein niin huonoksi että se leikattiin, leikkaus taas ei ilmeisesti tehnyt ihan sitä mitä olisi odottanut, taas ollaan lähtöpisteessä, mutta se on asia josta en osaa tai halua masentua mitenkään.
Selkäsairauteni kaikkine kauheuksineen on ollut omituinen siunaus myöskin. Se on opettanut mulle itsestäni ja elämästäni enemmän kuin muut kriisit yhteensä.
Ja nykyään kun tulee kipujaksoja, ajattelen automaattisesti että nyt on kivun aika, ja kipu tuo taas jotain uutta elämään, ei se tee mulle pahaa. Se on pakollista ja sen sietää, kun ajattelee sen olevan vain vaihe ja väline jonkun tarpeellisen asian toimittamisessa.

Itsetutkiskelun kannalta vuosi oli myös jännä, väitän olevani itseni ja kaikkien elämänvaiheitteni kanssa enemmän sinut kuin ikinä ennen.

Opiskelun aloittaminen on ollut isoin juttu aikoihin ja luulenpa sen olevan myös tärkeimpiä valintoja elämässäni. Koen hyvin vahvasti sen olevan minulle tarkoitettu juttu ja sen johtavan suurempien unelmien toteuttamiseen. Jo siellä oleminen tällä hetkellä tuntuu jonkinlaiselta unelman toteutumiselta. Ja ennenkaikkea hyvin tärkeältä.

Huomasin ihan vuoden loppupäivinä myöskin, että kun vuoden alussa tein seinälle taulun, ns. Mood Boardin, johon liimasin kuvia jotka joko kuvastaa unelmiani tai joissa on jotain sellaista joka sai silloin minussa aikaan voimakkaita mielihyvän tunteita, niin näistä unelma-kuvista lähes jokainen oli toteutunut tämän vuoden aikana! Ne kuvat siis vain olivat siellä taululla, en niitä sen kummemmin liimaamisen jälkeen edes huomioinut, mutta olin niitä kuitenkin alitajuisesti vetänyt puoleeni, kun ne siellä esillä olivat. Hieno fiilis oli huomata, ja täten siis suosittelen kaikkia tekemään unelmistaan vastaavanlainen mood board jonnekkin seinälle, tai vaikka vain vihkoon. Toimii.

Nyt olen sohvalla viltin alla, shamppanja jäissä odottamassa, tulin juuri fysioterapiasta, jossa todettiin että suoliluu li luiskahtanut pois paikoiltaan joka selittää tänä aamuna kovasti kipeytyneen lonkan ja alaselän. Huoh... Sitä nyt siis venyttelemään ja paikoilleen hivuttelemaan Uuden Vuoden juhlinnan lomassa.

Kaikenkaikkiaan siis, olen ihan hurjan onnellinen, mulle on sattunut paljon kurjia juttuja, osa tänä vuonna, osa aiemmin, mutta se, mitä olen lopulta niistäkin jutuista itselleni saanut ja miten niistä kasvanut, on ollut niin arvokasta, etten ainuttakaan kokemusta vaihtaisi pois. Olen onnekas, onnekas tyttö ja haluaisin kovasti että osan siitä onnekkuudesta onnistuisin levittämään myös ympärilleni ainakin jollain hyvyydellä ja kiltteydellä.

Tytär sai lahjaksi kakkutikkarikoneen, jota olisin pitänyt totaalisena humpuukina, ellen olisi hänen kanssaan niitä eräänä päivänä tehnyt, ja koristellut ja joutunut toteamaan että ne oli aivan hurmaavia ja ihania!
Niitä tullaan meillä tekemään useasti, nopeita ja herkullisia jälkiruoka-söpöläisiä. Ja miltä kuulostaa shamppanja ja kakkutikkarit, ehkä jollain tumma suklaa-kuorrutuksella ja nonparelleilla... No ehkä hiukan suloiselta, hä?

Jos koette tärkeäksi ampua raketteja (jota en suosittele kenellekkään, kallista saastuttamista ja vielä hengenvaarallista ja eläimille ja meikäläiselle ahdistavaa) niin käyttäkää laseja ja ennenkaikkea JÄRKEÄ!

Ihanaa Uutta Vuotta, ensi vuonna nähdään, siitä tulee taas niin jännittävä reissu! Tuskin maltan odottaa!

Hyvää Joulua!!!

Ihanaa, se on täällä! Porkkana- ja Bataattilaatikko on valmiit, pikku-pikkukuusi viime hetkellä haettu myyjältä (olin jo puhunut itseni ympäri, ettei kuusta tule, mutta kaipasin tuoksua niin, että pakko oli hakea), paketit piilotusta vailla, päätettiin nimittäin tänä vuonna tehdä niin, että kun pukki ei pääse meille, niin me piilotetaan kaikki lahjat eri paikkoihin, ja lähetetään kuvaviestinä vihje, mistä lahja löytyy. Mukavaa leikkiä aattoiltaan.
Jälkiruoaksi kokeillaan Glögi-pannacottaa, kun se kakku oli niin menestys.
Kerron sitten toimiko :)

Nyt, Ihanaa ja luovaa joulun aikaa kaikille!

Yo! Yo! Yo-lupuuhia

Pakko se on alkaa tonttuhommiin vaikka ei ihan joulufiilistä oo saanutkaan...
Perjantaina on nimittäin perhettä tulossa aikaiseen joulunviettoon, koska ollaan sisarusten kanssa pitkästä aikaa erillään koko joulu, eli lahjat vaihdetaan sitten perjantaina.
Kuten aiemmassa postauksessa paasasin, en ole juurikaan siis ostellut lahjoja, mutta tehnyt kyllä.

Jos olet mun sisko tai siskontyttö, lopeta lukeminen nyt. Luet sitten joulun jälkeen, jos haluat ;)

Tein taas niitä kuorintavoiteita, piparminttu-sellaisia, nyt kokeilin sekä manteli- että kookosöljyllä. Manteliöljy on ihan okoo, mutta kyllä toi kookos vie voiton nyt ainakin tässä hommassa. Se on niin ihanaa, kun se sulaa iholle ja tuoksuu niin älyttömän herkulle. Vielä kun se tuoksu sekoittuu piparminttuun, niin ai että.....

Kauheen vaikea saada värejä oikein kun pääsee kuvaamaan aina vain keinovalossa, mutta kiva vaaleanpunainen raita tuli kaikkiin, sen sain aikaan siten, että kun samalla olin tekemässä vispipuuroa, niin otin kiehuvista puolukoista pari lusikallista lientä, jota tiputin hiukan sokerin joukkoon.

Niin ja tuikut on siis koristeltu tarrapitsillä, ne on ihan kiva lahja kun niitä on useampia nätissä purkissa, esim opettajille tai muille sellaisille ns. pakollisille...
Isommassa purkissa taas on huumaavan tuoksuista kylpysuolaa jonka tein kuivatuista laventelin lehdistä ja merisuolasta. Meinasin tiputtaa laventeliöljyä joukkoon, mutta noi tuoksuu kyllä itsessään niin hyvälle, ettei tarvi. Kokeilin jalkakylpyyn niin, että kaadoin kiehuvaa vettä suolan ja lehtien päälle ja annoin sen jäähtyä niin, että juuri ja juuri pystyi jalat upottamaan, ja kylvetin jalkoja niin kauan kun tuntui hyvältä. Ja kylläpä tuntuikin hyvältä.. Laventeli rauhoittaa ja suola poistaa turvotusta, ihanteellista kun on seissyt tai juossut asioilla päivän.

Perjantaina aion kokeilla ekaa kertaa glögi-juustokakkua, sitä on kehuttu ja on ihan helppo tehdä. Se on hirmu kaunis ja sen saa koristeltua aika kivasti jos vaan viitsii. Ohjeen voisin vaikka linkittää tähän, jos joku haluaa kokeilla.
Niin ja taatelimuffinssit teen myöskin.

Lauantaina pidetään sitten tyttären kaverisynttärit, oikeat oli jo viikko sitten, mutta lapsonen oli lapin reissulla, niin pidetän nyt pikkubileet sitten jälkikäteen.
Sinne ajattelin ensin tehdä sellaisen Piñata-kakun, joka on sisältä ontto ja täytetään karkeilla, oli jossain joulu-lehdessä ohje, mutta kamuja on nyt tulossa niin vähän, että jätän kakun ehkä kokonaan pois ja teen muffinsseja ja jotain muuta mikä tulee mieleen. Kunhan saa koristella. Tein hienot viiri-coctail-tikutkin jo muffinsseja taikka coctail-paloja varten. Tietenkin siis washi-teipeistä ja coctail-tikuista.

Nyt taas jokaöiseen taisteluun kuuta ja sen aiheuttamaa neuroottisuutta vastaan. Eli pyörimään migreenissä sänkyyn.

Ihanaa kun saa leipoa joka päivä! Taikinaterapiaa!

Joulu-hysteriaa odotellessa

Jostain kumman syystä varsinainen joulu-hysteria on tänä vuonna antanut odottaa itseään. Syynä voi olla uusi iso asia elämässä, eli koulu, joka on vienyt aika ison siivun mielestä. Se on kyllä ihanaa, täytyy sanoa.
Meillä on siellä ihan hirveen hauskaa koko ajan, tosi mukavat opetusmetodit on käytössä, jatkuvaa heittäytymistä ja esiintymistä ja luovuutta. Upeita tyyppejä ymprillä, joiden kanssa leikkiä.

Mutta on tässä nyt hiukan fiilistelty, nytkin soi joulumusiikki taustalla ja viime viikonloppuna tein ihania taateli-muffinsseja. Luulenpa että tänä vuonna taatelikakut vaihtuu kokonaan muffinsseihin, sen verran kiva oli niitä tehdä ja mehevä maistella.

Maatuskamuffinssit oli ihan kuin taatelikakku minikoossa. Nam.

Ohje oli oikeastaan täysin sama kuin kakussa, mutta ilman kermaviiliä, jota siis kaikki ei suinkaan kakua käytä, mutta mulla se on kuulunut siihen mun jokavuotiseen perinne-kakkuun, jota kaikki rakastaa. Siihen kuuluu olennaisena osana ruskea sokeri, mieluiten täysruokosokeri, eli intiaanisokeri, kermaviili ja oikea voi.
Näihin lisäsin hiukan kookohilloa mehevöittämään ja sokerina oli ruokosokeri. No siis laitankin suoraan ohjeen, niin ei tarvi selittää.

Taatelimuffinssit à la Hyster-Syster
 2 dl vettä
250 g taateleita (1 pkt)tai 200 g ja pari rkl kookoshilloa
1½ dl Ruskeaa sokeria (inkkari- tai ruoko-)
100 g voita 
3 munaa
2½ dl Erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 dl mantelirouhetta)

Kiehauta vesi ja taatelit kattilassa ja anna taateleiden soseutua. Lisää sokeri ja voi seokseen sulamaan, anna jäähtyä hieman. Vatkaa jäähtymisen loppuvaiheessa munat yksitellen joukkoon. Lisää taikinaan vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja halutessa mantelirouhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se lusikoiden avulla muffinivuokiin. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min

Ja kuten kakku, nämäkin vain paranee päivien myötä, jos pystyy pitämään itsensä kurissa.

Kuten mun facebook-kamut on huomannut, on tänä vuonna erityisen vaikea seurata kulutus-hysteriaa näin joulun alla. Tämä ilmiö on raivostuttanut jo kauan, mutta nyt se tuntuu aivan sietämättömälle. 
Aikuiset ihmiset raivo silmissään hikoilee kaupoissa, koska on pakko ostaa sille Marjatallekkin nyt jotain kun sekin viime vuonna toi sen kynttilänjalan.... Miksi? Jos Marjatta loukkaantuu, on hänellä joku ongelma. Ihan oikeasti, kauhea ajatus on, että ihmiset ei vieläkään herää tähän tosiasiaan, että ei näin voi jatkua.
Tää voi kuulostaa kornilta, myynhän minäkin asioita ja tavaroita, mutta mun huolenaihe koskee sitä pakkokuluttamista, jota tapahtuu tällaisina juhla-aikoina, eli se että ostetaan uutta tavaraa jolla kukaan ei tee mitään, vain koska niin kuuluu tehdä.
Kunnes hukutaan tavaraan. Koska niin kuuluu tapahtua.

Ymmärrän, että kaikki ihmiset ei osaa tai halua tai ei ole aikaa tehdä itse lahjoja. No mutta miksi niitä lahjoja ylipäätään pitää aikuisille olla sitten? Miksei niitä aineettomia lahjoja vieläkään tämän enempää arvosteta? Mä olisin todella otettu siitä, jos joku oikeasti antaisi mulle vaikka hieronnan lahjaksi. 
No, monilapsisessa perheessä kasvaneelle tämä on tietysti hankala juttu, kun on joulut usein isolla porukalla, kaikilla hiukan erilainen näkemys tästä asiasta, tulee tilanteita itsellekkin paljon, joissa joutuu miettimään ihan niinkuin moni muukin miettii... Että jotain sille Marjatalle pitäisi keksiä kun se viime vuonna antoi niin hienon lahjan. Marjatan nimi muutettu. Ehkä ;)
Hirveä kierre. 
Mulle tulee aivan hirveän vaivaantunut olo, kun joku kysyy että mitä sä haluaisit lahjaksi. 
Tekee mieli vastata että ponin!
En mä halua että kukaan menee ostamaan mulle jotain, koska mä oon sitä sanonut toivovani! Se tuntuu ahdistavalta.
On aivan ihanaa, jos joku tuo jonkun asian ja sanoo että näin tämän ja tulit niin mieleeni, että halusin tuoda sen sulle. Se on ihanaa, koska siinä on ajatus lahjan antajalla.

Hirveän moni sanoo olevansa ihan samaa mieltä, mutta silti käyttää järkyttävän määrän rahaa ostoksiin. Netistä tai kaupoista, sama se.
Mitä tapahtuu niille kauniille ajatuksille aineettomista lahjoista ja yhdessäolon lahjasta?
Ne katoaa johonkin itsenäisyyspäivän aattona. Niin siinä käy.


No, paasaaminen loppu tähän, toivon kaikille stressitöntä, rauhallista ja tuoksuvaa joulunodotusaikaa.

Myyjäishulinoita!

Kauden ensimmäiset myyjäiset meni sekä hyvin että huonosti. Hyvin meni siksi, että kauppa kävi mukavasti, oli myös ihanan lämmittävää, kun oli asiakkaita jotka olivat ostaneet joululahjansa viime vuonna minulta ja tulivat varta vasten hakemaan ne minulta myös tänä vuonna.
Huonosti siksi, että kaikki joulu-aiheiset korvikset jotka tein juurikin näitä kirjaston myyjäisiä varten, unohtui työpöydälle himaan! No ne on nyt sitten myynnissä teille, arvon virtuaalishoppaajat:

Joulupallot 7 €, lumipiratti-plektrat 15€, kaikki muut 10€, postikulut maksan minä.
Viestiä tai kommenttia vaan alle, niin laitan postiin.

Mutta myyjäisistä en saanut yhtään valokuvaa, outoa koska yleensä otan hirveästi kuvia. Nyt olikin koko perhe mukana, minä kun en vielä voi noita kamoja roudata selän takia. Reput täynnä kirjoja ja tyttärellä tietysti uusia koruja kilpailevilta käsityöläisiltä ostettuna... Ei vaan, eipä meillä mitään kilpailua minun mielestä ole, mukavan yhteisöllistä on noissa myyjäisissä ollut ihan alusta asti ja on hauskaa kun alkaa olemaan jo tuttua jengi, aina joitain uusiakin mukana mutta sekin on vain plussaa. Sain tänäänkin opastaa ihan uutta lasikoruja tekevää kundia, että mitä kannattaa huomioda ja mikä on tärkeää myyjäisissä. Nastaa. Ja SisK.toli mukana, vanhat tutut sekä myyjäisistä että muualta elämästä, aina niin söpöjä koruja tekevä BodaAccessories, Epäonnistunut Tyttö, jolla on aivan mielettömiä laukkuja ja kortteja ynnä muuta, ideana on vanhat pokkarit ja leffat, joita ei ole "vielä" tehty. Todella hauskoja kuvia ja tekstejä, tykkään.

Ens viikonloppuna ollaankin Bar Om'pussa, ja siellä on siis Aistien Aarteita-myyjäiset, eli tarjolla musaa, tuoksuja, makuja ja kauneutta... Minä kenties leivon, kuten viime vuonna, teen myös jotain muuta tuoksuvaa ja kaunista. Jos ehdin, huomennahan alkaa se koulu! Oih.... Koulunpenkille, mielettömän kiva ajatus.. Uus reppu ja kumi ja kyniä pitäs hommata. Tsih... Saan kuulemma tytöltä lainata eka viikolla. Huh.

Nyt meen postittelemaan tilauksia, ja otan niitä vastaan innolla täältäkin, eli viestiä vaan!

Puspus, nähdään!

Sesonki käyntiin!

Nyt on sitten ensimmäiset joulunalus-myyjäiset ovella, eli 16.-17.11.2013 Kallion kirjastossa, Arjen Aarteita-myyjäiset.

Tänään oli ensimmäinen kivuton päivä leikkauksen jälkeen, joten aloin heti askartelemaan. Yes!
Aloitin helpolla, eli tein läjän magneetteja, ja aion nyt kuvien kera näyttää miten.

Tässä alkutilanne. Eli mulla on 70- ja 80-lukujen Nakke Nakuttaja-lehtiä, maalivärinäyteliuskoja (niille on kai nimikin...) paperiteippejä, sprayliimaa, pikaliimaa, magneettipohjia ja vanha kissanruokapaketti.

Kissanruokapaketista leikkasin haluamani sarjisruudun kokoisen palan, liimasin sen toiselle puolelle palan maalinäytelapusta.... ja ympäröin teipillä.

Pahvipuolelle sarjisruutu. Sprayliimalla siis nämä liimaukset. Se on superpitävää, kun suihkii molemmille pinnoille ja antaa kuivahtaa hetken, puoli minuuttia.

Maaliliuskapuolelle pikaliimatipalla magneetti. Senkin kannattaa antaa kuivahtaa ihan hetki, pitää vielä superimmin.

Lopputuloksena on kasa hauskoja magneetteja ja kaupan päälle pari jouluisaa korttia!
Mä taidan vielä suihkuttaa kerroksen lakkaa noiden kuvien päälle, niin on kestävämpiä.

Näitä muunmuassa on siis myynnissä siellä kirjastolla, tervetuloa, hinnat pyörii parissa eurossa näiden kanssa, oikein edullinen mutta uniikki pikkujoululahja tai joulukortti!

Erikoisviikot!

Tässä vierähti nyt tovi, johtuen siitä että selkä vei ensin päivystykseen, josta tapaturma-asemalle, josta lopulta viikon miettimisen jälkeen leikkauspöydälle. Mutta nyt se on tehty, siis se tila sille hermolle joka aiheutti kipua kamalasti. Seuraava on kuulemma jo jonossa siellä alemmassa nikamavälissä, mutta yks kerrallaan.

Sielläpä olikin kuulkaa aikaa miettiä elämää, sairaalan pedissä. Ja viikko tollaisessa päivystys-sairaalassa myös näyttää joskus aika traagisiakin kohtaloita. Kuten nyt näytti.

Yksi asia, joka vahvistui todella paljon siellä, oli se, että tupakoinnin lopettaminen reilu vuosi sitten oli yksi viisaimpia tekojani. Sen vaikutus toipumiseen on hämmentävän ilmeinen. Seurasin vieressä, kun toipuminen ei edennyt tarpeeksi nopeasti, lopulta pysähtyi, kunnes vei huonompaan jamaan. Ja todella, se oli aika selkeästi tupakka joka sen teki. Se rouva ei taida tuolta reissulta enää palata, ja se on todella surullista. Tupakan takia.

Myös tämä välillä mietityttänyt oma asenteeni oli syynissä siellä maatessa. Useampaan otteeseen keskustelin kipuhoitajan kanssa, ja hän ihmetteli etten ole käynyt kuin kerran kipuklinikan psykologilla. Keskusteltiin asiasta, ja kerroin hänelle, miten itse kotona selviydyn pääni kanssa, kun kipu vain jatkuu ja jatkuu. Siis sillätavalla selviydyn, että en masennu, koska enhän mä ole masentunut tänä aikana, lukuunottamatta ensimmäisen kipuvuoden täytyttyä, viikon ajan olin todella rikki, en halunnut sängystä nousta. Mutta se meni ohi.
Kipuhoitaja ymmärsi metodini ja sanoi että mulla on poikkeuksellisen vahva psyyke. Se oli samalla hämmentävää ja mukavaa kuultavaa. Tavallaan olen sen kyllä tiedostanutkin, olen itseasiassa nähnyt kroonisia kipupotilaita, jotka ns. luovuttaa. Se on surullista. Se tavallaan myös toimii muistuttajana itselle, että sitä en halua, se ei ole oikea vaihtoehto.

Toinen huomio on, että hirmu moni tällaisessa loputtomassa kipuilussa tarttuu pulloon. Joka sekin on omalla tavallaan hirveän ymmärrettävää, saa tauon kaikesta siinä hetkessä yms yms, ja siihen taukoon on helppo jäädä koukkuun. Mutta ei. Se on asia joka on itseasiassa mennyt kauimmaksi minusta. Juominen tuntuu todella väärältä ja huonolta tässä tilanteessa. Tietysti jo lääkityksenkin takia, voihan sen aina siksi aikaa lopettaa, mutta jotenkin se joka kerta kun ajattelen että tänään haluan viiniä ja olla hiprakassa ja hilpeänä, se alkaa vain ahdistaa ensimmäisen lasillisen jälkeen.
Tällä hetkellä juominen selvästi vain tekisi pahaa asenteelleni, joten jätän väliin. Paitsi saunaoluet, jos se on sitä japanilaista IKI-olutta, joka on maustettu vihreällä teellä. Nam!

No, tällä aikaa kun olin sairaalassa, sain postia Hyster-Systerille, eli korutilauksia. Nyt kun olen takaisin kotona, alkaa askartelu. Sain oman kotiapulaisen, eli siskontyttöni, joka rientää joka aamu avuksi, aivan ihanaa.
Yhdessä ollaan askarteltu ja fiilistelty Halloweeniä, niin, me ei nyt päästä niihin perinteisiin koulun Halloweeneihin, mutta siskontyttö menee meidän puolesta, mä puen ja meikkaan tytöt sinne.
Ja sain tehtyä mieltä painaneen päätöksen joulusta. Me ei nyt lähhdetä muun perheen kanssa lappiin, vaan ollaan rauhallisesti kotona. Helpotti ihan hirveästi tehdä päätös. Olisi ollut ihanaa olla koko perhe yhdessä, mutta se ei vaan nyt onnistu, aivan liian stressaavaa oli miettiä sen järjestämistä. Koti <3

Sain kissalta anteeksi poissaoloni vasta viime yönä. Se makasi mun rinnan päällä, tassu mun poskella koko yön, kunnes alkoi painaa selkää niin paljon että siirsin pois, jolloin tuli kainaloon <3 Se ei yleensä nuku vieressä. Ihanaa.

Nassuja

Kun eilen kerroin pakkomielteestäni laittaa silmiä asioille, joissa näen kasvot, niin tässä linkissä on juuri sellaista hauskuutta, jota haen silmilläni:nassuja

Olen iän myötä tullut yhä enemmän kiinnostuneeksi ns. ympäristötaiteesta. Tytär oli viime kesänä ympäristötaideleirillä, täällä Roihuvuoressa ja he tekivät juuri tällaisia hauskoja tempauksia, etsivät kasvoja luonnosta, tekivät kivistä muodostelmia yms yms.

Mä haluan nykyään usein jos olen kävelyllä ulkona, jättää jonkun mukavan merkin jälkeeni, jonkun pikku-asian joka mahdollisesti hymyilyttää sitä ihmistä joka sen huomaa.

Myös täällä on aivan mahtavia juttuja, katutaidetta nokkelimmillaan.
Toi on silkkaa hyvänmielen hommaa, ja sitä tää maailma tarvitsee, enemmän kuin koskaan.

Ei ollut muuta mulla nyt, C ya!

Pullopostia!

Askartelut tuottikin tulosta, eli nyt olisi neljä uutta kaulakorua valmiina! Nämä on siis myynnissä, jos kiinnostaa, niin viestiä vain joko tänne blogikommentteihin tai sitten facebookin hyster-syster sivulle.

Lucky star-pullo 15€

Hearts-pullo 15€

Yellow star 15€

Rakkauskirje 15€

Postikulut sisältyy kaikissa hintaan.

<3

Syksy meni päähän!

Ollut taukoa kirjoittamisessa, ihan puhtaasti huonon voinnin takia, selkä meni aika huonoon kuntoon, on sitä vieläkin, mutta eiköhän se taas tästä. Varmaan tuli uusi välilevynpullistuma, siltä tuntuu ainakin... No, se siitä taas.

Halloween lähestyy.... Pidän lapsille, siis omalle ja sen kavereille halloween-askartelupäivän tässä syysloman aikana. Ajattelin että tehdään ainakin lyhtyjä, siten että otetaan lasipurkkeja, pilttipurkkeja ja muita hillo-, yms. Niistä tietenkin etiketit pois. Sitten olen itse tehnyt niin, että leikkasin esim kurpitsan muodon paperista ja teippasin purkkiin, ja sen ympäriltä spraymaalasin mustaksi purkin. Irrotin kurpitsan ja liimasin sen päälle oranssin silkkipaperin ja piirsin silmät, suut ja muut. Lasten kanssa voisin tehdä niin että musta osakin on silkkipaperia. Ja toinen vois olla lepakon muoto, eli tausta oransiksi ja lepakko mustaksi. Kynttilänvalo kuultaa hirmu kauniisti silkkipaperin läpi.

Ja silkkipaperit laitetaan siis kiinni seoksella jossa on puolet liimaa ja puolet vettä, siveltimellä ensin pinnalle sitä, sitten paperi kiinni ja sen päältä vielä varovasti kerron liimavettä.Kiiltää kauniisti ja pysyy hyvin.

Sitten mulla on irtosilmiä kauheesti, sellaisi kohotarroja sekä ihan perus tarroja, ja niitä mä rakastan liimata joka paikkaan... Se on sellaista semi-vandalismia josta kukaan ei VOI suuttua. Eli siis vaikka roskapönttöihin dösäpysäkillä tai valotolppaan, kaikkialle mihin voi kuvitella kasvot. Ne vaan näyttää niin huvittavilta kun yhtäkkiä joku asia saa ilmeen. Ihan hölmöä, mut en voi vastustaa. Aina muutama pari silmiä taskussa . (älkää kertoko kellekkään)

Lisäksi ajattelin että leikellään mustasta paperista hämähäkinseittejä. Löysin kivan ohjeen, sellaisen jolla tehdään lumihiutaleita, mutta seitin muoto. Niitä roikkumaan sinne tänne.

Meidän tänvuotiset asutkin on päätetty, meillä on Liisa Ihmemaassa-teema. Mä oon linnunpelätti, tyttö on Irvikissa ja mies on hatuntekijä. Todella hauskoja ja hyviä meikki-ideoita löytyi Pinterestistä (ylläri..), ei oo sellaista mitä sieltä ei löytyis. I <3 Pinterest.
Liisa-pukuja:

Pakko on myöntää että jouluun liittyvät asiatkin on jo hiukan pyörinyt mielessä... Kuten koristelut. Aion reunustaa valkoiset ikkunanpielet punaisella teipillä, tehden siihen sellaisen polkagris-fiiliksen.
Ahh, ja niin! Oli yhtenä päivänä myös pikkuinen dyykkausretki, kun oli roskalava yhen naapuritalon pihalla, ja sieltä löytyi iso laatikko wanhoja kirjoja, joita otin pari, lähinnä kansien ja kellastuneiden sivujensa takia, ja puulaatikko, jonka päällystin niillä wanhojen kirjojen sivuilla. Siitä tuli laatikko kaikille vilteille sohvan viereen, ja se tarkoittaa suomeksi siis, että siitä tuli kissojen peti.
Ainiin, ja se on siis päällystetty pelkästään Armi Kuuselan kuvilla. Oli Armi Kuusela-kirja nimittäin. Aika ihana.

Mies löysi yllättäen pyörän.... Jonku mega-supersiistin ikianhan Neuvostoliittolaisen fillarin. Oli se kieltämättä aika rouhee. Sitä se nyt fixailee ja tuunailee silmät kiiluen.

Jotta ei jäisi kuvattomaksi postaukseksi, niin laitan kuvan tekemistäni Afrikan Tähti-magneeteista. Tosi helppo tehdä ja kivan nostalgisia. Spraymaalasin pullonkorkit, kuumaliimasin pelimerkit, lakkasin päältä, kiinnitin liimalla magneetin taakse.

Pikkuiset maaliroiskeet merkin päällä tehdään niin, että maalikannun suutinta painetaan vain hieman ihan takaa, että maali suihkuaa vain vähän suuttimesta. Tarkkaa hommaa, ettei purskahda liikaa. Nää on muuten femman kappale myynnissäkin, jos haluut ostaa. Viestiä vain.

No, sitä askartelua sitten! Moido!
terveisin:

Yliliikuttuneita mielentiloja ja Halloween-intoiluja

Aiemmasta pesuaine-postauksesta jäi pois muutamia, joista yksi tuli juuri siivouksenlomassa mieleen. Eli uuninpuhdistus. Sehän vaatii niitä todella pahanhajuisia ja myrkyllisiä vaahtoja, eikö totta? No eipä vaadi enää! Sillä Hyster-Syster on löytänyt myrkyttömän ja hyvinkin tehokkaan vastauksen!
Ripottele uunin pohjalle, myös kannen päälle (kansi siis auki) kerros ruokasoodaa. Kaada päälle etikkaa, niin että sitä on sen verran, että sooda poreilee, ja nestettä on näkyvissä, eikä vain imeytyneenä soodaan. Anna vaikuttaa puoli tuntia, tai vaikka tunnin. Pyyhi. Pyyhi toisen kerran kostealla liinalla. Puhdas! Mulla ainakin tuli puhtaammaksi kuin myrkyillä, kansi/luukku jopa siis kiilsi, ja ikkuna puhdistui, mikä yleensä jää pinttyneeksi. Olkaa niin hyvät :)

Lavuaarit ja viemärithän pysyy auki sillä että välillä kaataa sinne ruokasoodaa ja etikkaa peräkkäin ja antaa olla.

Jos on kovin tukossa, voi parin tunnin vaikuttamisajan jälkeen kaataa vielä vedenkeittimestä tai hellalta kiehuvaa vettä litran-kaks perään. Aukeaa tukokset.

Halloween-aika lähestyy, ja se on meidän perheen lempparijuhlapyhä! Vaikka, tiedän, tiedän, sillä ei ole mitään suomalaista perua, kekri olisi sopivampi, juujuu, mutta me ainakin yhdistellään meidän juhlinnassa hiukan kaikkea! On mexicolaista dia de los muertos:ia, jenkkijenkki-halloweeniä, on kekri-viittauksia, sadonkorjuu-juhlistusta.... Jostain syystä tämä kyseinen pyhä vain vetoaa meihin. Koko perhe pukeutuu, koulun halloween-bileisiin osallistutaan aina koko jengi pukeutuneena milloin mihinkin sekopäisyyksiin.... Maistiaisia viime vuosista:

Ja koulun bileiden liäksi meillä on aina siis kotona vielä sitten bileet. Tehdään pelottavia ruokia ja naposteltavia ja koristellaan koti aiheen mukaan.

Tänä vuonna, kun oli hiukan epävarmaa, saako koululla järjestettyä juhlia, koska muksut on siirretty väistötiloihin vanhasta koulustaan, koska se pitäisi remontoida, mutta mitään ei vielä ole tapahtunut (ainiin, ei siitä nyt pitänyt puhua, herkkä aihe, lue lisää googlettamalla roihuvuoren ala-asteen kohtalo...)
Niin siis väistötilat on parakeissa, ja toisen ala-asteen pihalla, mutta koska näin ollen sen koulun lapsimäärä tuplaantui, on salin käyttö meille väistäjille melko olematonta, ihan liikuntatarpeisiin, saati juhlintaan. No pikkumuruset sitten yhdestä suusta melkein oivalsivat, että meillehän ne sitten järjestetään! No, jos nyt ei ihan koko ala-asteelle, niin luultavasti jonkinmoiselle vampyyrijengille kuitenkin. Mahtavaa!

Ja koulullakin nyt siis tulee olemaan juhlat, en tiedä niistä vielä enempää.

No mutta, tämä vuodenaika siis tarkoittaa sitä, että mä etsin ideoita Pinterestistä ja muualta, ja askartelen sormenpäät verillä kaikkia uusia pelottavuuksia. Ainakin hienoja kynttilälyhtyjä teen, sain ideoita joita muokkaan hiukan omemmiksi. Kurpitsankaiverrus oli viime vuonna ekaa kertaa ohjelmistossa, se oli hauskaa. Mukana oli muutama tomaatti ja mandariini ja paprikakin...

Otiskossa mainittu yliliikuttuneisuus on ihan normaalia hormonikuohuntaa, oon vaan tänään pillittänyt jo vaikka mille, ja pian taas nauranut ääneen. Mies soitti ja kysyi, että pitääkö mua pelätä.... Ei pidä, ymmärtää vaan.

Tällaista tänään, ihanaa perjantaita!

Yöpöytä!

Susirumasta aika mageeks-perojekti on valmis. Eli tää oli lähtökohta, dyykattu mäntyinen ällöttävä ysäri-yöpöytä:

Mä kuitenkin näin tässä mahdollisuuden. Jos en muuta, niin ainakin muutaman päivän puuhailua, ja se on aina virkistävää...
Hioin hiekkapaperilla pintaa, sitten irrotin oven ja nupit ja laatikon, ja maalasin mustalla matta-spraymaalilla ja tuumasin, että jonkun korostusvärin vois laittaa reunoihin ja laatikoiden sisäpintoihin. Sattui olemaan oranssia purkillinen, niin valinta oli tehty.
Maalaamisen jälkeen oli toki tarkoitus laittaa kunnon kerros lakkaa päälle, mutta sitä ei ollut just nyt tarpeeksi, joten jäi pois. Tästä tuli lapsen huoneeseen tv-taso ja kaappiin saa stereot piiloon.
Tässä siis lopputulos, ilman uusia nuppeja, ne tulee paikoilleen vasta kun tarpeeks groovaavat on jostain löytynyt, nupittomuus tuo nyt vain modernin ja uskottavan ilmeen, eiks vaan :D ?

Vetolaatikon sisälle on tarkoitus jossain vaiheessa myös laittaa joku tapetti tai joitain muita kuvia tai paperia, mutta nyt se menköön yällaisena toimittamaan virkaansa.
Ei pöllömpi, vai mitä sanot? Rahaa tähän meni noin 5 €uroa, kun melkein yks musta maalipurkki ja pikkuisen oranssia. ja jos nyt hiekkapaperillekin laskee hintaa.
Nyt pitäis sitten saada jo uutta projektia, eli jos sulla on joku asia, joka tarvis uutta ilmettä, tai oot heittämässä rodeen jotain vanhaa kamaa, niin tuo mulle...Mä tarviin projekteja!!!

Nyt jatkuu nostalgisten räppi-klassikoiden kuuntelu ja sämpylöiden leipominen, mukavaa illanjatkoa!

Syys-myysailua

Multa kyseli sisko ja joku muukin just että miten mä käytän esim ruokasoodaa siivouksessa. Ja etikkaa ynnä muita niitä ihmeaineita joita aina hehkuttelen. Ajattelin laittaa muutaman vinkin jakoon nyt!

Esimerkiksi eteeriset öljyt on kovassa huudossa meillä, Ei pelkästään tuoksujen takia, vaan myös niiden monien muiden ominaisuuksien ansiosta. Esimerkkinä vaikka teepuuöljy.
Teepuuöljy on aivan loistava tuote. Ja ihan eniten siksi, että se pitää täit loitolla!
Kaikki te, joilla on lapsia joko päiväkodissa tai ala-asteella, ymmärrätte tämän. Se syksyn ensimmäinen Wilma-viesti, jossa julistetaan täikausi avatuksi, on ihan joka kerta niin uuvuttava lukeakkin! Siis olettaen että on joutunut sen häätö-shown joskus läpikäymään. Me ollaan, voin kertoa! Viime vuonna niitä vain tuli ja tuli eikä ne kadonnut millään!
Nytpä me ollaankin viisaampia, ja joka lauantai sekoitetaan tavallisen shampoon joukkoon kymmenisen tippaa teepuuöljyä, ja tällä konstilla pitäis täiden pysyä muissa päissä.

Teepuuöljyä käytän tällä hetkellä myös kodin siivoukseen, sillä kun on desinfioivia ominaisuuksia! 
Mun tän hetken ehdottomasti paras lattian- ja muidenkin pintojen pesuaine on seuraavanlainen:

Ämpäriin:
-hyvin lämmintä vettä
-iso loraus, vaikka sellainen 1,5 desiä etikkaa (ihan perus etikkaa)
-pikkuinen loraus, olisko se sitten 2 teelusikallista fairya. Tässä olis parasta ihan se perinteinen oikea vihreä fairy.
-10-20 tippaa teepuuöljyä.
-desi ruokasoodaa.

Noi määrät oikeasti on ihan hatusta vedettyjä, mä kun en mittaile. mitään.

Tolla seoksella mä olen pessyt lattiat, ja tuoksu meinas ensin olla tosi voimakas nenään, mutta lopulta se olikin ihan mahtava, tosi puhdas tuoksu. Ja etikan hajuhan haihtuu hyvin nopeasti, ja teepuuöljy peittää sen.

Tähän voi halutessaan käyttää ton teepuuöljyn sijasta piparminttu-öljyä, eteeristä siis. Siitä tulee tietysti ihan erilainen, raikas tuoksunsa.

Suihkepullossa mulla taasen on aina sellainen yleis-pesuaineseos, jossa on suurinpiirtein saman verran vettä kuin etikkaa, pikku loraus fairya tai mäntysuopaa, joko bergamotti-öljyä tai piparminttua, hajumieltymyksen mukaan.
 Sillä voi suihkia pintoja, seiniä, pöytiä, mitä vaan.

Ruokasoodan kanssa mä yleensä teen niin, että teen vedestä ja soodasta tahnan, hinkkaan sitä sienellä lavuaariin tai kaakeleihin tai muihin pinttyneisiin kohtiin. Vähän niinkuin Vimiä aikoinaan. Tai ehkä nykyäänkin, en minä tiedä...

Jääkaapissa mulla on aina avonainen purkki soodaa, se sitoo hajut ja pitää kaapin raikkaana.

Suihkualueen mä pesen niin, että suihkutan fairy-etikka-vesi-sooda-sekoitetta seiniin, hanoihin, lattioille yms, ja hinkkaan sienellä ja huuhtelen. Tän teen yleensä kun oon itse suihkussa, niin saa huuhdeltua samalla. Ja hanat muuten kiiltää like never before ton jälkeen.

Imurin pölypussiin mä taas tipautan aina muutaman tipan eteeristä ruusuöljyä. Sen lisäksi että se tuoksu tulee mukavan mietona aina kun imuroi, on sillä myös syvempiä vaikutuksia. Ruusun eteerinen öljy vaikuttaa mielialaan aika paljonkin, se tuo lempeyttä, lievittää ahdistuksia, rauhoittaa, ehkäisee masennusta jne jne.

Noissa pesuaineissa mä siis vaihtelen fairyn ja mäntysuovan välillä, ja lähinnä vain kokeilen aina, että mikä toimii mihinkin kodin kolkkaan. Tuoksut on poikkeuksetta ihania, ja siivous aina vaan jotenkin kivempaa, kun itse "tekee" pesuaineet.

Ikkunanpesuveteen laitan fairya ja tiskikoneen huuhtelukirkastetta. Se saa ne kuivumaan nopeasti ja jättää kokonaan sen raitojen hinkkausvaiheen pois. Eli loistokeksintö sekin, jostain Pinterestistä mä senkin bongasin.

Mulla täällä tavara vaan hyppii edestakaisin, kirppiskamoja haetaan vähän väliä, kun laittelen noita vaate-ilmoituksia nettiin, ja huonekalut vaihtelee paikkojaan levottomina eestaas.

Ei muuta tänään, piti vain noi pesuaine-asiat saada ulos systeemistä, kun yöllä unetonna tuli ne mieleen... Kaikenlaista.

Hasta luego!

Hysteria jatkukoon

Tänään on vapaa-ilta meillä aikuisilla, eli lapsonen lähtee mun kummitädin luokse yöksi.
Kumpikin hiukan varovasti vihjaili, että "ei kai meiän ihan välttämättä oo pakko lähtee sit mihinkään, onhan täällä kotona aika kiva olla, sauna ja kaikkee..." eli koti-ilta taitaa olla luvassa.

Ja mikäs täällä ollessa, se uusi sohvakin tuli!
Niin ja niihin laatikoihin tuli ihan uudet käsintehdyt jalat.
Ja kaikkee. Näin se nyt vaan on, että mä haluan vaan olla kotona ja laittaa täällä tavaroita eri paikkoihin ja ottaa niistä kuvia ja ihastella....
Toi sohva sai mussa aikaan ihan heti sellaisen ällö-vision, että illalla kyhjötän sohvannurkalla, viltti jalkojen päällä, itse mausteista haudutettu chai latte isossa mukissa toisessa kädessä, pala tummaa suklaata toisessa, kissa kainalossa, mies vieressä, hömppää telkkarissa, paljon tuoksukynttilöitä.
Ällöttävintä tässä on, että toi visio toteutui. Mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Yök mun elämääni. Mut minkäs teet, tämmönen musta keski-ikää lähestyttäessä vaan näemmä tulee. Loving it.

Kuvia:

Hassut laatikot kellarista sai uuden elämän uusilla jaloilla.

Catfight syntyi täysin kissattomalla sohvalla, välittömästi kun osoitin iPhonen kameran linssillä sohvaa kohti. Molemmat hyppäs sohvalle ja alkoi tappelemaan. Eli pelkkää show offia.

Tää kuva on ehkä jo ollutkin, mutta so what. Tossa pöydässä ihanaa on mun mielestä toi reunassa näkyvä kerroksellisuus ja pöytälevyn balettimatto-päällinen. Tuntuu ja näyttää tosi kivalta.

Samaa tahtia, kun tätä tavaraa on tullut meille, niin on sitä lähtenytkin. Hyllyn ja sohvan lisäksi paljon vaatetta ja kirjoja ym kirppispalstan kautta.

Eli ei muuta ku kardemumman ja tähtianiksen (ym) keittelyyn ja sohvannurkkaan, onhan vapaa lauantai-ilta ja me willejä ja nuorekkaita!

hysteriaa himassa

Kaikki alkoi siitä, kun systeri soitti ja kysyi että haluutteko sohvan.
Tästä on nyt about kolme tuntia ja koko kämppä on mullinmallin.
Ensin tyhjennettiin makuuhuoneesta Ikean Lack-hylly, sellainen puunvärinen joka oli ikkunan alla, siinä oli petivaatteet ja kissojen nukkumapaikka päällä. Siitä poistettiin aiemmin ne alla olevat pyörät ja toi puuseppäni teki siihen kiinteät jalat. Se roudattiin siis ulos makkarista.
Tilalle me tyhjennettiin olohuoneesta sellaiset myöskin Ikean, mutta tuunatut, kaapit, joissa on maitolasiovet. Niihin laitoin petivaatteet ja tyynyn päälle kissoille. Se ei ihan vielä miellytä kybällä, mutta tältä se näyttää:

esineet päällä, alkaen vasemmalta: peltitölkki, jossa tuoksupotpourria, pinkki tölkki, jossa sitruunapuun taimi, maatuska, tuoksukynttilä(tuoksu:puhdas pyykki...) Taalainmaan hevonen, lapsuudesta, rakas <3 ja vaarin vanha kamera, tyyny ja Wilma.

No sitten jäi tietrysti hirvee määrä kamaa olohuoneeseen. Lattialle. No, meillä oli klitsussa, parempaa hetkeä odottamassa kolme Risto-Matti Ratian laatikkoa. Punaisia ja ruskeita. Ne on jotenkin hirveen hauskoja, mutta ei oo ollut vaan oikeanlaista paikkaa niille. Yhteen oli jo tehty jalat, by the carpenter of the house, ja siihen olin jotain arkistoinut, mutta nyt ne siis löysi paikkansa. Niihin tulee kaikkiin omat, hiukan erilaiset jalat, sillä aikaa ne seisoo erilaisilla sovelluksilla....

valokuvaseinä sai myös täydennystä samalla, mm. mumman kuva ylä-vasemmalla, joka on jostain näytelmästä, myös varovaisesti koitan isäni muotokuvaa nyt pitää seinällä, matalimman laatikon luona... Ne kun tuppaa mun seinältä AINA putoomaan, niin pitää laittaa matalalle ..Mona Lisakin pääsi joukkoon, oikealla keskellä.

Kuvan vasemmalla reunalla hiukan näkyvä tuoli muuten muutti meille pari viikkoa sitten, se oli sieltä miehen duunikamun vanhempien kämpästä, joka piti tyhjentää, tän hinta oli jotain 30 € tms. No, mä tarkistin tuolin mallin, googlettelin, ja sehän on sitten tanskalainen design-muotoiluklassikko. Suunnittelijana Hans J Wegner, tuolin malli ch33. Tuolla nahalla ja puulla hinta ilmeisesti oli lähempänä tonnia kuin kolmeakymppiä. No, hyvä meille ;) Tällasia hyviä tsägiä oikeasti on ruvennut sattumaan, liekö sitten toi zeniläinen rahanurkkaus syynä? Mene ja tiedä, mutta en mä siitä ainakaan enää luovu!

Nyt tosiaan pitäis sitten päästä vanhasta sohvasta ennen torstaita eroon, apua! Jos joku haluaa isohkon oranssin sohvan, jonka käsinojia on kissat raapinut, mutta muuten on varsin mukava ja hyvä sohva, niin laittakoonmviestiä. Ei maksa kuin noudon. Kuvan laitan tietysti pyydettäessä.

Päätin myös tänään, että rupean ihan määrätietoisesti luopumaan asioista, päivittäin. Joka päivä pitää lähteä jonkun tavaran tästä asunnosta.
Se on hirvittävän puhdistavaa, ja ihan konkreettisesti antaa tilaa uusille asioille elämässä.
Tänään nyt ensinnäkin kannoin just roskiin taas neljä kassillista kaikkea, oli paljon kuvastoja joita oon säilönyt, vanhoja lehtiä, kaikenlaista klamaa, jota ei enää myydäkkään voi. Ja myin pari kirjaa kirppis-palstalla, ja laitoin sinne muutakin tarjolle, vaatetta ja kirjoja, sen makkarin Ikea-hyllyn ja sohvan. Riittänee tän päivän poistoiksi.

Mutt aivan ihanaa laittaa uusiks sisustusta, se on niin syksyä! Tein myös ovikranssin... Se on taas niin Hyster-Systeriä ku olla ja voi! Ihan sekopäinen. Ehkä joskus laitan kuvankin, mutta teaserinä kerron, että siinä on:
 -washiteippejä
-nappeja
-hevonen
-c-kasetin nauha
-dominonappuloita
-polymeerimassasta tehdyt "vinyylilevyt".

Askarrellutkin oon hirveesti, nyt aika paljon niillä teipeillä, kun löysin uusia teippejä sekä Clas Ohlssonilta että Tigerista.

Selkä on vihainen tämän päivän remontoinnista, joten nyt on aika mennä jumppaamaan sitä ja sit lepäämään...

Kiitollisuutta!

Taas wiikendi

Hirrrvee viikko takana, siksi en oo postaillut mitään, ettei tulis valiteltua. Nyt on hyvä!

Ja halusin tulla kirjoittelemaan, kun tuli kauhean pitkä ajatuskuvio ja teki mieli purkaa sitä tänne.
Musta on ihan hirveää huomata, kuinka vieraantuneita me kaikki (lähes) ollaan luonnosta. Ihan totta.
No ajatuskuvio lähti oikeastaan siitä, kun mulle valkeni, että ihan tuossa meidän vieressä on tällaista toimintaa:
http://www.stadinpuutarhuri.fi/

No siis aivan fantastista. Aion ehdottomasti tilata tollaisen vihanneskorin, joka viikko. Upeaa, että ensinnäkin hyödynnetään kokoajan enemmän näitä kaupungin tiloja ja alueita näin <3
Mutta siitä vieraantumisesta. Tuollakin on hiffattu ihan selvästi voitokkaaksi toiminnaksi tuollainen "kympillä pääset kitkemään rikkaruohoja"-elämysjuttu. Että ihan todella ihmiset haluavat maksaa siitä, että pääsevät kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Niin kaukana on kaupunkilaisella se kokemus.

Tämä kyllä tulee esiin paljon muuallakin, ja päivittäin. Ja myös se, että vaikkakin sellainen Marttailu ja muu itsetekeminen ja mummoilu on nyt kovinkin suuressa nosteessa ja jopa muodikasta, on silti aika monella nuorella ja nuorella aikuisella ihan perustaidot hakusessa. Siis sellaiset, joilla selviytyy ihan oikeasti, jos sähköt katoaa maailmasta. Noin niinku esim. että miten ruoka-aineet säilyy, jos ei ole jääkaappia. Mitkä kasvit pihalla on syötäviä.

Villiyrttien ja kasvien etsiminen oli joskus tosi kivaa mun mielestä, olis kai vieläkin, jos menisin samoilemaan hiukan. Muistan kerran, kun sain yhdellä venereissulla lapissa hirveän ientulehduksen, ja sattui aivan viet'ävästi. Olin yhden ihanan tyttökaverin (terkkuja Pauliinalle) kanssa, ei oltu pitkällä, ihan lähialueilla, menossa saareen hillanpoimintaan veneellä, ja mä muistin että pajunkuori auttaa ientulehdukseen, ainakin siihen kipuun! Kurvattiin rannalle veneellä, poimin pajunoksan, kuorin sen ja tungin kuorta ikenen ja posken väliin. Aivan hirveän makuista, mutta se ihan totta auttoi. Mikä sen upeempi fiilis, kun tajuaa että oikeasti kaikki mitä me tarvitaan, on jo täällä, meidän jalkojen juuressa tai päiden päällä. Kaikki ne kalliit lääkkeet, kaikki kauniisti pakattu ja tuoksuva kosmetiikka, joista maksetaan satoja euroja per purkki, ne on jokainen valmistettu jostain luonnontuotteesta, niiden ainoa vaikuttava aine on joku luonnontuote tai kasvi, ja sitä on vaan tehty tuoksuvammaksi, pehmeämmäksi, nätimmän väriseksi, lisätty jotain, lisätty vielä enemmän jotain....
Ja se itse apu, se aine, joka siitä tekee niin mahtavan, on se, jonka voit luultavasti poimia takapihaltasi... Tai ehkä et takapihalta, mutta ne kasvaa luonnossa jokatapauksessa. Kuinka hassua.



Niin ja lisäksi ihan omasta luonnosta vieraantuminen. Eritteet esimerkiksi mielletään joksikin ihan järkyttäväksi ja pelottavaksi asiaksi. Jos nyt vaikka kuukautissuojia ajatellaan. Ainoa syy, miksi uskon, että vaikka kuukautiskuppi/kuukuppi ei ole sen suositumpi, vaikka kaikki logiikka sen suosion puolesta puhuukin, on se, että siinä joutuu oikeasti kosketuksiin hiukan enemmän sen oman, omasta kropasta tuleen veren kanssa. Se on ällöö ja likaista. No ei se kyllä oo. Mutta se on vain sitä vieraantumista. Kaikki "ruma" pitää piilottaa.

No, tällaista pehmo-propagandaa tällä kertaa...
Lauantai-illan agendana olis taas erilaisia limuja, saunaa, ehkä sellainen sikahyvä olut, jonka viime lauantainakin join, Iki-merkkinen japanilainen, jossa on mausteena vihreää teetä. Nam.
Ainiin, ja meillä on aikuisten vapaa, eli lapsonen menee kamulleen yöksi, ollaan pitkästä aikaa ihan kahden. Meno tuskin siitäkään huolimatta yltyy mitenkään kummasti, mun fantasiana ainakin on askartelu, ehkä pari astetta normaalia kovempaa kuunneltu Reggae-Ska-Dubautus-potpourri, haaveilu ja parvekkeen siivous. Ah, ja iltakävely, eilen illalla kävin parvekkeella haistelemassa usvaista syysilmaa, ja päätin että tänä iltana menen rannalle kävelemään ja haistelemaan. Syystuuli...ahhh... Se niin selkeästi aina tuo uuden kauden, vieden vanhaa kauemmas. Ihana.

uusi yritys

Kirjoitin piiitkän bloggauksen juuri, ja se katosi. Melkein lannistuin, mutta eih, aloitan alusta.

Viikonloppu oli mitä mainioin.
Perjantaina oltiin tytön kanssa Puotilan kartanolla, Pinja ja Pekka oli ihana! Oli tosi kaunista katsoa ja aistia, että siinä toteutettiin unelmia. Ihan omia biisejä, aviopari siinä rinnakkain, jotenkin tosi suloista mutta ennenkaikkea toimivaa! Tykkäsin.

Sitten lauantaina pääsin shoppailukierrokselle etnisiin kauppoihin, se on yks mun mielipuuhiani.
Mukaan tarttui tällä kertaa appelsiininkukkavettä (noi kaikki kukkaisvedet on niin paljon halvempia niissä kaupoissa, kuin vaikka luontaistuotekaupassa, vinkvink), mausteita ja uusia limuja ja soodia, olihan sauna-ilta! Kirsikanmakuinen soodavesi voitti kirkkaasti, mutta myös vesimeloni-tuoremehu oli aika kova.
Etnoilusta innostuneena, päätin tänään tehdä vietnamilaisia rullia ruoaksi.

Ne on varsin helppo ja herkullinen ruoka!
Riisipaperilevyjä myy lähikaupat, ja muut aineet onkin aika perus.

Eli riisilevyä liotetaan hetki kuumassa vedessä, sitten sisälle kääritään salaattiaineksia, mä käytin ihan hienoksi raastettua kaalia, koska halusin hiukan karkeampaa rakennetta, porkkanaa, kurkkua, vermiselliä(riisinuudeli), purjo/kevätsipuli/ruohosipuli, korianteri, katkarapuja (marinoin ne ekaks aika mausteisessa liemessä)

Ja dippikastike on se, joka tässä maistuu, siihen tuli:
Kuumenna vettä 2,5 dl
Lisää n. 1-1,5 dl ruokosokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
1,5 dl kalakastiketta
3-4 valkosipulin kynttä
1-2 chilipalkoa
korianteria

Ihan törkeen hyvää. Eikä ees kallista.

Askartelujakin olen tehnyt, ja itseasiassa aikamoisessa inspiksessä olenkin...
Olen jo pitkään päässä työstänyt tytön huoneeseen uutta lamppua, siis kattoon. Meillä on ylijäämä-kanaverkkoa, ja siihen olen aikonut sen jotenkin rakentaa. Noh, nyt se lähti. Eli nyt duunaan sellaisia helminauhoja hirveää läjää, siimalla, erilaisilla helmillä ja korumatskuilla. Niitä sitten ripustelen verkkoon, kartion malliseksi leikattuun. Kuvista ei vielä oikein saa selkoa, mutta kun se pian on valmis, niin näette, kuinka super-hyper-hieno siitä tulee!

Ja viimein saan käyttöä kaikille niille yksittäisille ihan kivoille helmille, joita olen varastoinut, mutta en ikinä ole saanut ympättyä mihinkään koruprojektiin...
Tosta tulee hieno, usko pois!

Ainiin, sit mä halusin antaa vielä musasuosituksen!
Sellainen mulle uusi löytö, Chileläis-ranskalainen mimmi, joka räppää ja laulaa ihanasti, nimeltään Ana Tijoux. Suppeahkolla espanjankielen taidollani ymmärsin, että eka levy, 1977, on melko omaelämänkerrallinen, ja seuraava, La Bala, enemmän sellaista kantaaottavaa kamaa. Toimii mulle tosi hyvin, kun kuuntelin tänään kuulokkeilla (tai korvalappustereoilla, niinku tykkään sanoa edelleen) niin oli tuolla dösäpysäkeillä pakko hiukan tanssahdella ja huudahdella itsekseen. Tsekkaamisen arvoinen, tän hetken lempibiisit : 1977, La Bala ja Shock. Douppii matskuu, yo!

Nyt noi helmet huutaa mua, kirjoitinhan nyt kahteen kertaan tämän postaukseni, eli aikaa tuhrautui. Nähään huomenna!

Sähköiskuja ja prinsessapeilejä.

Otsikko vois olla hämmentävä, jos niitä otsikota nyt yleensäkkään joku miettis. Jotain siihen pitää aina laittaa kuitenkin.
No avaan hiukan. Sähköiskut tulee tollaisesta sähkölaitteesta, jolla annetaan impulsseja kipupisteisiin. Sain sellaisen tänään kotiin ja olen nytkytellyt sitä sähköä pitkin päivää. Aika hassun tuntuista, hiukan nipistelee ja nykii. En tiedä vaikutuksesta vielä, tarkoituksena on pitkäaikaisempi kivunlievitys, endorfiinintuotantoa lisäämällä. Vau. Siihen saa siis monenlaisia ohjelmia ja tää mitä nyt käytän, tähtää juuri tuohon endorfiinintuotannon lisäämiseen. Sopii mulle, siten voisi lääkkeitä vähentää ja saada kipua kuriin hiukan pidemmällä tähtäimellä.

Prinsessapeili... Se siis valmistui, me Wilman kaa tehtiin se. Nyt kuvia, hän ylpeänä esittää:

Koitin blurrata sotkua, mutta ei tuolla mitkään kuvankäsittelyt riitä...

Peili on nyt siis kulta-pinkki. Se nojailee toistaiseksi lipaston päällä, koska kiinnitys meni pieleen, vääränkokoisten ruuvien takia, uusi yritys joku toinen päivä. Tää pöytämalli kelpasi prinsessalle oikein hyvin. Paremman kuvan väristä saa tästä:

Kunnon kerros lakkaa pitää olla päällä, muuten toi spraymaali kuluu ja naarmuuntuu aika äkkiä. Niin, se on halpaa ja helppoa, mutta ei kauhean kestävää, elikkä aina kannattaa lakata puupinnat maalikerroksen kuivuttua, jos esine on käyttöön tulossa...

No, Wilma tosiaan mittasi ruuvien paikan onneksi valmiiksi, niin saa sitten helposti paikoilleen peilin, kun ruuvit löytyy:

Kauheen reipas on toi assari.Ja tarkka!Toi mies on tossa niinku Wilman assarina.

Siskolle piti päällystää kenkälaatikko. Siitä en oo niin ylpee, koska (huom. vika ei oo minussa!!) päällystyspaperina oli Tigerin paperit, jotka on tosi nättejä kyllä, mutta pakattu typerästi. Eli ne on taiteltu moneen kertaan, ja ohut paperi, josta ei niitä taitteita niin vain saa pois. Joten, sen lisäksi, että paperit oli hassun kokoisia ja niitä piti yhdistellä, niissä näkyy ne taitokset ikävästi. Mutta laitan nyt kuvan siitäkin, koska mä rakastan tätä kuvien postaamista, ja kukaan ei sitä multa voi kieltää.

Ei oikein värit näy, mutta sinisävyiset oli noi päällipaprut.Niin sit mulla on hei kissoja, se näkyy kuvassa. Jos ette tiennyt. En kauheesti tuo esille sitä. Eikä se itseään. Se toinen on vaatimattomampi ja nöyrempi.

Naapurissa muutetaan taas... Jätesäkkejä kerääntyy roskakatokseen ja mä oon ihan hirvee kyylä, kun mä ikkunasta kurkin ja vakoilen, että minkänäköstä ja muotosta kassia sinne viedään, olisko jotain käyttökelpoista.... Mutta kun ihmiset tunkee tonne sekajätteeseen oikeesti ihan kaikkea, etenkin muuttaessa!
Mutta jotain edistystä on tapahtunut tässä taloyhtiössä, koska eilen joku oli jättänyt muovikassin avoinna siihen roskakatoksen lattialle, ja siellä oli nätisti pinottuna kaulaliinoja, poncho (mulla on muuten uus musta poncho, kerroinko?...) ja kirjoja. Mä taas vein kolme kylppärin mattoa ja yhden lasten kylpytakin sinne. Niitä ei enää voi myydä, mutta jos joku tarvii vaikka väliaikaiseksi matoksi niin kannattaa ottaa. Tai jos ei, niin siitä ne menee sitten rodeen. Kyllä musta on ihan asiallista jättää sillälailla esille, ehjät tavarat, tai kunnostettavat. Koska joku voi todella antaa sille sun roskalle vielä pitkänkin elämän.
Perustaisin tänne rappuun sellaisen kierrätyspöydän, jos se olisi mahdollista. Siitä on paljon tuolla alueen kirppispalstalla ollut puhetta, mutta kun eihän rappukäytävässä saa olla oikeasti sääntöjen mukaan edes ovikranssia. Nii-i, oikeasti, ei sais! Se on paloturvallisuusriski! Aatella. huh. Pitäisköhän matotkin poistaa? Entä jos ne syttyy? No, aina voi koittaa uhmata. Oon ajatellut kokeilla kauanko kestää, jos vien viherkasvin tonne porrastasanteelle. Siellä on ikkuna, saisi valoa kasvi. Ja joka huoneessa ja käytävässä pitäisi olla jotain elävää. Joko eläimiä tai kasveja. Ja papukaijoja en ehkä ihan vaan äänihaitan takia sinne veis, mutta joku vihree vois toimia.

Työttömän arki alkoi ihan niinkuin muistelinkin sen olevan. Eli no, ensin olin toki fysioterapiassa saamassa sähköhoitoa ja puolentoista tunnin hieronnan , aaaahhh, se oli luxusta, mutta arki koitti heti sen jälkeen. Eli työkkärikäynti. "Joo, ethän sä siis tänne voi tulla, jos sulla ei oo työtodistusta" -no mutta eilenhän mulla vasta loppui työt? "joo siis sä tuut sitten sen kanssa, ja siis kaikki nää sun rahat ja muut seisoo, kunnes on todistus täällä ja sit lautakunta käsittele...."-jees, moi.

Totahan se olikin. No ei se mitään. Todistus on saatavissa ja noi nyt on tota byrokratian kanssa steppailua. Kyllä siitä rytmistä taas saa kiinni.

Ja hyvä oli keskustelu fyssarin kanssa tulevaisuudesta, kun kerroin huoleni sille, siitä että kuinka mun käy, kun en oikein minkäänlaista työtä pysty ottamaan vastaan, ja niitä työkkäri alkaa sitten kuitenkin tarjoamaan... No sain aika hyviä neuvoja ja jopa ihan konkreettista tukea tarjottiin asian järkevään selvittämiseen. Niin ja kun luulin että fysio loppuu ensi viikolla, kun ei ollut enempää laitettu aikoja, ja ei ole normaalisti tapana tuolla Vega-talossa käydä pitkäkestoisempaa hoitoa, lähinnä konsultaatiossa, niin ihana fyssarini pläjäytti viitisen aikaa lisää ja varataan sitten fysiatri-aikaakin, niin saa noihin työkuvioihin päivitettyä todistusta. Oon kiitollinen että pääsin tohon taloon nyt asiakkaaksi. Ja mulle luvattiin, että sinne se hoito onkin nyt keskitetty.
Hoito on nyt ensin aika pitkälle tulevaan pelkkää kivunhoitoa, koska niihin ylikireisiin ja toisaalta surkastuviin lihaksiin ei kertakaikkiaan pääse käsiksi ennenkuin kipu on paremmin hallinnassa. Oon osaavissa käsissä ja motivoitunut, joten eiköhän tästä tuu vielä ihan hyvä!

Ohho, eksyin puhumaan selästäni. Mur. Mun ei pitänyt, sorppa. Vastedes taas enemmän positiivisuutta ja askartelua, vähemmän tylsää epikriiseilyä ja draamaa. Lupaus.

Huomenna Puotilan kartanoon Pinjan ja Pekan keikalle, ihan jännittää! Tulkaa mukaan, se alkaa klo 19!

Hyvää yötä ja huomiseen tai johonkin muuhun lähipäivään!