Joulu-hysteriaa odotellessa

Jostain kumman syystä varsinainen joulu-hysteria on tänä vuonna antanut odottaa itseään. Syynä voi olla uusi iso asia elämässä, eli koulu, joka on vienyt aika ison siivun mielestä. Se on kyllä ihanaa, täytyy sanoa.
Meillä on siellä ihan hirveen hauskaa koko ajan, tosi mukavat opetusmetodit on käytössä, jatkuvaa heittäytymistä ja esiintymistä ja luovuutta. Upeita tyyppejä ymprillä, joiden kanssa leikkiä.

Mutta on tässä nyt hiukan fiilistelty, nytkin soi joulumusiikki taustalla ja viime viikonloppuna tein ihania taateli-muffinsseja. Luulenpa että tänä vuonna taatelikakut vaihtuu kokonaan muffinsseihin, sen verran kiva oli niitä tehdä ja mehevä maistella.

Maatuskamuffinssit oli ihan kuin taatelikakku minikoossa. Nam.

Ohje oli oikeastaan täysin sama kuin kakussa, mutta ilman kermaviiliä, jota siis kaikki ei suinkaan kakua käytä, mutta mulla se on kuulunut siihen mun jokavuotiseen perinne-kakkuun, jota kaikki rakastaa. Siihen kuuluu olennaisena osana ruskea sokeri, mieluiten täysruokosokeri, eli intiaanisokeri, kermaviili ja oikea voi.
Näihin lisäsin hiukan kookohilloa mehevöittämään ja sokerina oli ruokosokeri. No siis laitankin suoraan ohjeen, niin ei tarvi selittää.

Taatelimuffinssit à la Hyster-Syster
 2 dl vettä
250 g taateleita (1 pkt)tai 200 g ja pari rkl kookoshilloa
1½ dl Ruskeaa sokeria (inkkari- tai ruoko-)
100 g voita 
3 munaa
2½ dl Erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 dl mantelirouhetta)

Kiehauta vesi ja taatelit kattilassa ja anna taateleiden soseutua. Lisää sokeri ja voi seokseen sulamaan, anna jäähtyä hieman. Vatkaa jäähtymisen loppuvaiheessa munat yksitellen joukkoon. Lisää taikinaan vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja halutessa mantelirouhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se lusikoiden avulla muffinivuokiin. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min

Ja kuten kakku, nämäkin vain paranee päivien myötä, jos pystyy pitämään itsensä kurissa.

Kuten mun facebook-kamut on huomannut, on tänä vuonna erityisen vaikea seurata kulutus-hysteriaa näin joulun alla. Tämä ilmiö on raivostuttanut jo kauan, mutta nyt se tuntuu aivan sietämättömälle. 
Aikuiset ihmiset raivo silmissään hikoilee kaupoissa, koska on pakko ostaa sille Marjatallekkin nyt jotain kun sekin viime vuonna toi sen kynttilänjalan.... Miksi? Jos Marjatta loukkaantuu, on hänellä joku ongelma. Ihan oikeasti, kauhea ajatus on, että ihmiset ei vieläkään herää tähän tosiasiaan, että ei näin voi jatkua.
Tää voi kuulostaa kornilta, myynhän minäkin asioita ja tavaroita, mutta mun huolenaihe koskee sitä pakkokuluttamista, jota tapahtuu tällaisina juhla-aikoina, eli se että ostetaan uutta tavaraa jolla kukaan ei tee mitään, vain koska niin kuuluu tehdä.
Kunnes hukutaan tavaraan. Koska niin kuuluu tapahtua.

Ymmärrän, että kaikki ihmiset ei osaa tai halua tai ei ole aikaa tehdä itse lahjoja. No mutta miksi niitä lahjoja ylipäätään pitää aikuisille olla sitten? Miksei niitä aineettomia lahjoja vieläkään tämän enempää arvosteta? Mä olisin todella otettu siitä, jos joku oikeasti antaisi mulle vaikka hieronnan lahjaksi. 
No, monilapsisessa perheessä kasvaneelle tämä on tietysti hankala juttu, kun on joulut usein isolla porukalla, kaikilla hiukan erilainen näkemys tästä asiasta, tulee tilanteita itsellekkin paljon, joissa joutuu miettimään ihan niinkuin moni muukin miettii... Että jotain sille Marjatalle pitäisi keksiä kun se viime vuonna antoi niin hienon lahjan. Marjatan nimi muutettu. Ehkä ;)
Hirveä kierre. 
Mulle tulee aivan hirveän vaivaantunut olo, kun joku kysyy että mitä sä haluaisit lahjaksi. 
Tekee mieli vastata että ponin!
En mä halua että kukaan menee ostamaan mulle jotain, koska mä oon sitä sanonut toivovani! Se tuntuu ahdistavalta.
On aivan ihanaa, jos joku tuo jonkun asian ja sanoo että näin tämän ja tulit niin mieleeni, että halusin tuoda sen sulle. Se on ihanaa, koska siinä on ajatus lahjan antajalla.

Hirveän moni sanoo olevansa ihan samaa mieltä, mutta silti käyttää järkyttävän määrän rahaa ostoksiin. Netistä tai kaupoista, sama se.
Mitä tapahtuu niille kauniille ajatuksille aineettomista lahjoista ja yhdessäolon lahjasta?
Ne katoaa johonkin itsenäisyyspäivän aattona. Niin siinä käy.


No, paasaaminen loppu tähän, toivon kaikille stressitöntä, rauhallista ja tuoksuvaa joulunodotusaikaa.