Sähköiskuja ja prinsessapeilejä.

Otsikko vois olla hämmentävä, jos niitä otsikota nyt yleensäkkään joku miettis. Jotain siihen pitää aina laittaa kuitenkin.
No avaan hiukan. Sähköiskut tulee tollaisesta sähkölaitteesta, jolla annetaan impulsseja kipupisteisiin. Sain sellaisen tänään kotiin ja olen nytkytellyt sitä sähköä pitkin päivää. Aika hassun tuntuista, hiukan nipistelee ja nykii. En tiedä vaikutuksesta vielä, tarkoituksena on pitkäaikaisempi kivunlievitys, endorfiinintuotantoa lisäämällä. Vau. Siihen saa siis monenlaisia ohjelmia ja tää mitä nyt käytän, tähtää juuri tuohon endorfiinintuotannon lisäämiseen. Sopii mulle, siten voisi lääkkeitä vähentää ja saada kipua kuriin hiukan pidemmällä tähtäimellä.

Prinsessapeili... Se siis valmistui, me Wilman kaa tehtiin se. Nyt kuvia, hän ylpeänä esittää:

Koitin blurrata sotkua, mutta ei tuolla mitkään kuvankäsittelyt riitä...

Peili on nyt siis kulta-pinkki. Se nojailee toistaiseksi lipaston päällä, koska kiinnitys meni pieleen, vääränkokoisten ruuvien takia, uusi yritys joku toinen päivä. Tää pöytämalli kelpasi prinsessalle oikein hyvin. Paremman kuvan väristä saa tästä:

Kunnon kerros lakkaa pitää olla päällä, muuten toi spraymaali kuluu ja naarmuuntuu aika äkkiä. Niin, se on halpaa ja helppoa, mutta ei kauhean kestävää, elikkä aina kannattaa lakata puupinnat maalikerroksen kuivuttua, jos esine on käyttöön tulossa...

No, Wilma tosiaan mittasi ruuvien paikan onneksi valmiiksi, niin saa sitten helposti paikoilleen peilin, kun ruuvit löytyy:

Kauheen reipas on toi assari.Ja tarkka!Toi mies on tossa niinku Wilman assarina.

Siskolle piti päällystää kenkälaatikko. Siitä en oo niin ylpee, koska (huom. vika ei oo minussa!!) päällystyspaperina oli Tigerin paperit, jotka on tosi nättejä kyllä, mutta pakattu typerästi. Eli ne on taiteltu moneen kertaan, ja ohut paperi, josta ei niitä taitteita niin vain saa pois. Joten, sen lisäksi, että paperit oli hassun kokoisia ja niitä piti yhdistellä, niissä näkyy ne taitokset ikävästi. Mutta laitan nyt kuvan siitäkin, koska mä rakastan tätä kuvien postaamista, ja kukaan ei sitä multa voi kieltää.

Ei oikein värit näy, mutta sinisävyiset oli noi päällipaprut.Niin sit mulla on hei kissoja, se näkyy kuvassa. Jos ette tiennyt. En kauheesti tuo esille sitä. Eikä se itseään. Se toinen on vaatimattomampi ja nöyrempi.

Naapurissa muutetaan taas... Jätesäkkejä kerääntyy roskakatokseen ja mä oon ihan hirvee kyylä, kun mä ikkunasta kurkin ja vakoilen, että minkänäköstä ja muotosta kassia sinne viedään, olisko jotain käyttökelpoista.... Mutta kun ihmiset tunkee tonne sekajätteeseen oikeesti ihan kaikkea, etenkin muuttaessa!
Mutta jotain edistystä on tapahtunut tässä taloyhtiössä, koska eilen joku oli jättänyt muovikassin avoinna siihen roskakatoksen lattialle, ja siellä oli nätisti pinottuna kaulaliinoja, poncho (mulla on muuten uus musta poncho, kerroinko?...) ja kirjoja. Mä taas vein kolme kylppärin mattoa ja yhden lasten kylpytakin sinne. Niitä ei enää voi myydä, mutta jos joku tarvii vaikka väliaikaiseksi matoksi niin kannattaa ottaa. Tai jos ei, niin siitä ne menee sitten rodeen. Kyllä musta on ihan asiallista jättää sillälailla esille, ehjät tavarat, tai kunnostettavat. Koska joku voi todella antaa sille sun roskalle vielä pitkänkin elämän.
Perustaisin tänne rappuun sellaisen kierrätyspöydän, jos se olisi mahdollista. Siitä on paljon tuolla alueen kirppispalstalla ollut puhetta, mutta kun eihän rappukäytävässä saa olla oikeasti sääntöjen mukaan edes ovikranssia. Nii-i, oikeasti, ei sais! Se on paloturvallisuusriski! Aatella. huh. Pitäisköhän matotkin poistaa? Entä jos ne syttyy? No, aina voi koittaa uhmata. Oon ajatellut kokeilla kauanko kestää, jos vien viherkasvin tonne porrastasanteelle. Siellä on ikkuna, saisi valoa kasvi. Ja joka huoneessa ja käytävässä pitäisi olla jotain elävää. Joko eläimiä tai kasveja. Ja papukaijoja en ehkä ihan vaan äänihaitan takia sinne veis, mutta joku vihree vois toimia.

Työttömän arki alkoi ihan niinkuin muistelinkin sen olevan. Eli no, ensin olin toki fysioterapiassa saamassa sähköhoitoa ja puolentoista tunnin hieronnan , aaaahhh, se oli luxusta, mutta arki koitti heti sen jälkeen. Eli työkkärikäynti. "Joo, ethän sä siis tänne voi tulla, jos sulla ei oo työtodistusta" -no mutta eilenhän mulla vasta loppui työt? "joo siis sä tuut sitten sen kanssa, ja siis kaikki nää sun rahat ja muut seisoo, kunnes on todistus täällä ja sit lautakunta käsittele...."-jees, moi.

Totahan se olikin. No ei se mitään. Todistus on saatavissa ja noi nyt on tota byrokratian kanssa steppailua. Kyllä siitä rytmistä taas saa kiinni.

Ja hyvä oli keskustelu fyssarin kanssa tulevaisuudesta, kun kerroin huoleni sille, siitä että kuinka mun käy, kun en oikein minkäänlaista työtä pysty ottamaan vastaan, ja niitä työkkäri alkaa sitten kuitenkin tarjoamaan... No sain aika hyviä neuvoja ja jopa ihan konkreettista tukea tarjottiin asian järkevään selvittämiseen. Niin ja kun luulin että fysio loppuu ensi viikolla, kun ei ollut enempää laitettu aikoja, ja ei ole normaalisti tapana tuolla Vega-talossa käydä pitkäkestoisempaa hoitoa, lähinnä konsultaatiossa, niin ihana fyssarini pläjäytti viitisen aikaa lisää ja varataan sitten fysiatri-aikaakin, niin saa noihin työkuvioihin päivitettyä todistusta. Oon kiitollinen että pääsin tohon taloon nyt asiakkaaksi. Ja mulle luvattiin, että sinne se hoito onkin nyt keskitetty.
Hoito on nyt ensin aika pitkälle tulevaan pelkkää kivunhoitoa, koska niihin ylikireisiin ja toisaalta surkastuviin lihaksiin ei kertakaikkiaan pääse käsiksi ennenkuin kipu on paremmin hallinnassa. Oon osaavissa käsissä ja motivoitunut, joten eiköhän tästä tuu vielä ihan hyvä!

Ohho, eksyin puhumaan selästäni. Mur. Mun ei pitänyt, sorppa. Vastedes taas enemmän positiivisuutta ja askartelua, vähemmän tylsää epikriiseilyä ja draamaa. Lupaus.

Huomenna Puotilan kartanoon Pinjan ja Pekan keikalle, ihan jännittää! Tulkaa mukaan, se alkaa klo 19!

Hyvää yötä ja huomiseen tai johonkin muuhun lähipäivään!