Mäkin taas ajattelin hiukan vuodattaa tänne.
Vuosi 2013 on ollut mieletön matka. Edeltäjänsä oli huikea ja luulin, että se olisi se kaikkein tapahtumarikkain ja oivalluksineen täyteläisin vuosi, mutta olin väärässä. Tämä kulunut vuosi oli vielä asteen hurjempi.
Koin todella voimakkaita asioita, oivalsin ihan uusia asioita jotka sai elämän monella tasolla nytkähtämään roimasti eteenpäin.
Terveyspuolella vuosi oli myös raju, selkä meni viimein niin huonoksi että se leikattiin, leikkaus taas ei ilmeisesti tehnyt ihan sitä mitä olisi odottanut, taas ollaan lähtöpisteessä, mutta se on asia josta en osaa tai halua masentua mitenkään.
Selkäsairauteni kaikkine kauheuksineen on ollut omituinen siunaus myöskin. Se on opettanut mulle itsestäni ja elämästäni enemmän kuin muut kriisit yhteensä.
Ja nykyään kun tulee kipujaksoja, ajattelen automaattisesti että nyt on kivun aika, ja kipu tuo taas jotain uutta elämään, ei se tee mulle pahaa. Se on pakollista ja sen sietää, kun ajattelee sen olevan vain vaihe ja väline jonkun tarpeellisen asian toimittamisessa.
Itsetutkiskelun kannalta vuosi oli myös jännä, väitän olevani itseni ja kaikkien elämänvaiheitteni kanssa enemmän sinut kuin ikinä ennen.
Opiskelun aloittaminen on ollut isoin juttu aikoihin ja luulenpa sen olevan myös tärkeimpiä valintoja elämässäni. Koen hyvin vahvasti sen olevan minulle tarkoitettu juttu ja sen johtavan suurempien unelmien toteuttamiseen. Jo siellä oleminen tällä hetkellä tuntuu jonkinlaiselta unelman toteutumiselta. Ja ennenkaikkea hyvin tärkeältä.
Huomasin ihan vuoden loppupäivinä myöskin, että kun vuoden alussa tein seinälle taulun, ns. Mood Boardin, johon liimasin kuvia jotka joko kuvastaa unelmiani tai joissa on jotain sellaista joka sai silloin minussa aikaan voimakkaita mielihyvän tunteita, niin näistä unelma-kuvista lähes jokainen oli toteutunut tämän vuoden aikana! Ne kuvat siis vain olivat siellä taululla, en niitä sen kummemmin liimaamisen jälkeen edes huomioinut, mutta olin niitä kuitenkin alitajuisesti vetänyt puoleeni, kun ne siellä esillä olivat. Hieno fiilis oli huomata, ja täten siis suosittelen kaikkia tekemään unelmistaan vastaavanlainen mood board jonnekkin seinälle, tai vaikka vain vihkoon. Toimii.
Nyt olen sohvalla viltin alla, shamppanja jäissä odottamassa, tulin juuri fysioterapiasta, jossa todettiin että suoliluu li luiskahtanut pois paikoiltaan joka selittää tänä aamuna kovasti kipeytyneen lonkan ja alaselän. Huoh... Sitä nyt siis venyttelemään ja paikoilleen hivuttelemaan Uuden Vuoden juhlinnan lomassa.
Kaikenkaikkiaan siis, olen ihan hurjan onnellinen, mulle on sattunut paljon kurjia juttuja, osa tänä vuonna, osa aiemmin, mutta se, mitä olen lopulta niistäkin jutuista itselleni saanut ja miten niistä kasvanut, on ollut niin arvokasta, etten ainuttakaan kokemusta vaihtaisi pois. Olen onnekas, onnekas tyttö ja haluaisin kovasti että osan siitä onnekkuudesta onnistuisin levittämään myös ympärilleni ainakin jollain hyvyydellä ja kiltteydellä.
Tytär sai lahjaksi kakkutikkarikoneen, jota olisin pitänyt totaalisena humpuukina, ellen olisi hänen kanssaan niitä eräänä päivänä tehnyt, ja koristellut ja joutunut toteamaan että ne oli aivan hurmaavia ja ihania!
Niitä tullaan meillä tekemään useasti, nopeita ja herkullisia jälkiruoka-söpöläisiä. Ja miltä kuulostaa shamppanja ja kakkutikkarit, ehkä jollain tumma suklaa-kuorrutuksella ja nonparelleilla... No ehkä hiukan suloiselta, hä?
Jos koette tärkeäksi ampua raketteja (jota en suosittele kenellekkään, kallista saastuttamista ja vielä hengenvaarallista ja eläimille ja meikäläiselle ahdistavaa) niin käyttäkää laseja ja ennenkaikkea JÄRKEÄ!
Ihanaa Uutta Vuotta, ensi vuonna nähdään, siitä tulee taas niin jännittävä reissu! Tuskin maltan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti