Valmis!!!

Hylly seinässä ja tositoimissa pitelemässä vessapaperirullia, ruusuvettä, pumpuleita ja dödöjä järjestyksessä! Uhhh! Dyykkaus kunniaan!

You say tomato...

Pääsin tänään sadonkorjuu-puuhiin... Keräsin kirsikkatomaatteja talteen, säilömistä varten siis jo vihreinä. Niitä kyllä tuolla puistossa on aika paljon, etten sanois. Vahvistuksena tästä näytän kuvan yhdestä (1) tomaatista, niitä on siis toista kymmentä siellä.

Ei mun parveketomaatti kyllä ihan tolalsta satoa oo tekemässä :P

Korjasin myös pavut talteen, kun alkaa yöt olla jo aika kylmiä.
Ruoaksi koko henkilökunnalle (joita oli siis yhteensä kaikki 4 ihmistä ja yksi koira) tein tonnikala-pinaattivuokaa, josta tuli kieltämättä aivan älyttömän hyvää.

Dyykkaushylly on nyt siinä vaiheessa, että se on hiottu, pohjamaalattu, maalattu ja lakattu. Illalla saan sen seinälle paikoilleen, jeee! Luonnollisesti laitan kuvan siitä kun se on paikoillaan ja tositoimissa, mutta väliaikakuvia nyt tässä:

 

 

Tällainen se oli aluksi. Kuvan kissa ei liity tapahtumiin. 

 

Tässä se on maalauksen jälkeen, väärinpäin tosin, eli paksumpi reuna tietenkin alas. Mutta värinä on siis Montanan Hardcore ja sävy Azur Glaciar.

Haaveenahan mulla oli saada tonne taustaseinälle vielä joku ihana tapetinpalanen, mutta kun sellasta ei nyt tähän hätään saanut, niin saa odottaa.
Niin joo, pohjamaalin sain aika hauskalla tavalla:
Olin toissailtana töistä tultua ihan täpinöissäni, että haluan nyt heti maalata sen, mutta eihän mulla ollut maalia. Mieskin oli ehtinyt jo töistä lähteä, ettei voinut tuoda mukanaan pikkupurkillista. ÄäääH!
No mutta. Mä menin aina uskolliselle Roihuvuoren ostaa-myy-vaihtaa palstalle ja huusin siellä että auttakee, auttakee, tarviin maalia äkkiä, koska en kestä oottaa huomiseen, oon tuunailemassa, ymmärrättehän?! No kyllähän ne ymmärsi. Kymmenen minuutin kuluttua olin jonkun naisen kotona ihastelemassa tosi hienoja keittiönkaappeja, joissa oli hauskat shamppanjapullonkorkki-vetimet ja muutenkin hauskoja sisustusratkaisuja.
Niin ja siis maalia, ja sain koko purkin mukaani, palautan tässä joku päivä, kun hän sitä tarvitsee. Koska näin täällä meilläpäin toimitaan! Aivan mahtavaa, ja tollalailla se oikeesti vaan aina menee täällä Roihuvuoressa. Ihanaa yhteisöllisyyttä.

Ooh, ja sit olis yks ihan mieletön ruokavinkki kaikille kulinaristeille!
Mun puutarhuri-työkaveri halus eilen tehdä ruokaa, kun mä aina yleensä teen, niin kerrankin mäkin saan istua valmiiseen pöytään <3 ohh, ja niinpä hän teki, ja pyrki tietysti käyttämään omaa satoa mahdollisimman paljon. Asiaan:
Ruokana oli quinoa-pihvejä(no ei ollu omasta maasta ne, ei),pikkuporkkanoita, omia, paistettuja perunoita ja seesaminsiemeniä, ja sitten tattadadaddaaaa: Kurpitsaa, mozzarella ja minttua. Uunissa paahdettuna ne kaikki yhdessä ja voi taivas kun se oli hyvää. Ne maut sopi niiiin hyvin yhteen! Tosi helppo, ja voi tehdä myös kesäkurpitsan kanssa. Uuhhh. No joo, on mulla kuvakin ;)

Törkeen hyvää ruokaa.

Hmmm, mä ostin muuten sieltä osto-myyntipalstalta sellaisen peilin, 60*60cm, jossa oli kehykset sellaset vanhanaikaiset isot, siis isot niinkuin ulospäin. Eli niin, että siihen sais esimerkiksi jotain esineitä siihen kehykselle. Vähän niinku ikkunalauta! Jumankekka, et on vaikee selittää! No mä saan sen huomenna, niin laitan taas kuvan. Siitä saa tehtyä jotain mageeta varmasti kans! Ja oon jo saanut siunauksen näille ostoksille, kun ne on aina niin huokeita, toikin maksoi femman.. Miehen herrastukset on palllljon kalliimpia, nytkin katkes pinna tsygästä, ei saa uutta asennettuna femmalla, hei!
Ja totta on se, että mä jään työttömäks ihan just, ja sit mä oon vaarassa masentua, syrjäytyä, ahdistua ja lihoa ja kaikkee, jos ei oo tekemistä ja puuhaa ja intohimoja. Nii!

Hei nyt tuli mun vessanhyllynkiinnittäjä! Eli mä meen nyt niihin hommiin ja tuun sit onnesta hehkuen laittamaan valokuvia teille siitä hyllystä. Ja varmaan jostain muustakin, koska pics or nothing ever happened!

PeaceLoveJaMuitaTärkeitäJuttuja!

Kaalisipsejä?? Nam!

Jeeeee, taas saa hehkuttaa!
Pääsin töihin tänään tauon jälkeen ja siellähän oli puutarha aivan kukoistuksessaan!
Muunmuassa maissi oli kasvanut ihan mielettömän isoksi, ja sai mut miettimään että käytetäänkö maissin lehtiä johonkin hyötykäyttöön, ne kun on niin isoja? Voiko niihinkin kääriä vaikka ruokia, niinkuin banaaninlehtiin? Hmm. No mutta jotenkin maissi on siis aika eksoottisen tuntuinen tuolla puistossa, ei meillä Suomessa ihan joka pellolla maissia kasva, niinkuin jenkki-leffoissa, joissa nuoret ja isotissiset tytöt aina eksyy maissipeltoon ja joku kauhee futiksenpelaaja onkin ihan hirvee sika ja hyökkää sieltä puskista.... No joo. Tältä näytti meidän maissi tänään:

Ne ei ollut vielä kypsiä, mutta tomaatteja oli ihan uskomaton määrä. Kirsikkatomaatteja. Yhdessä kasvissa siis kymmeniä, ne oikein notkui niistä tomaateista! Siistiä. En mä siis niitä voi sieltä omiin tarpeisiini mielin määrin tosiaan poimia, mutta kyllä mäkin osingoille pääsen ;)

Sit mä opin tänään taas niin paljon kaikkea uutta, että hui. Tein ekaa kertaa esim .lehtikaali-sipsejä! Ihan törkeen hyviä. Lehtikaalista vain revitään sellaisia pieniä suupaloja, ei sitä lehtiruotia, joka on kova. Sitten kieritellään öljyssä, hiukan suolaa ja uuniin 10 minuutiksi. Maistuu popcornille, mutta paremmalta. Ihania! Aion tehdä niitä pikimiten myös himassa.
Työtoveri kysäisi että haluaisinko omenoita (niitä tosiaan just oli aika iso satsi, josta kerroinkin) mutta ne oli niiiiiin hyvän näkösiä, etten voinut sanoa ei :)

Isoja ja nättejä.... Nyt on sitten pari pellillistä viipaloituja omenoita uunissa, kaneli-omenasipsejä tuloillaan.

Tuoksuu muuten ihan huumaavalle.

Toinen työtoveri sitten toi kaksi pussillista papuja! Ne ei ollut meidän puutarhasta, vaan Kumpulan koulukasvitarhalta, ja ne oon jo keitellyt, toinen satsi tulee tän päivän wokkiin, jossa on muuten myös oman partsin zucchini, ja loput mä kiehautin ja pakastan. Uujee.

Eilen sain myös hiukan maalailla pitkästä (?) aikaa, purkkeja tuli tehtyä muutamia, kun tarvittiin järkiratkaisuja esim. aina katoaville hiusharjoille.Kuvassa pikkupurkit eilen maalattu, hiuslenkeille ja rannekoruille maalasin pullot joskus aiemmin.

Pöydän ja peilin teki muuten mieheni.Ja suihkepullossa on ruusuvettä<3

Koirilla ei ole minkäänlaista funktiota, ne nyt vaan on mun mielestä jotenkin hirmu hauskoja, kun ihan väripäissään tuijottelevat toisiaan. Kai ne paikkansa jostain joskus löytää...

Toi maalausalusta, jolla koirat seisoskelee, on sellainen pyörivä, niinkuin levylautanen. Mies teki sen mulle, kun hiffas että se helpottaa pienten esineiden maalaamista. Ja niin se kyllä tekeekin että kiitos vain!
Se on hauska väripaletti, kun aina vaihtaa tietysti väriä riippuen millaisilla väreillä milloinkin maalaan. Aika taideteos ihan itsessään joskus tuo alusta!

Sitä pyöräkori-prokkista en ole muuten vieläkään saanut aloitettua... Mutta ehkä siitä tuleekin paras niin, että teen sen juuri silloin kun inspiraatio iskee, niin löytyy parhaat kankaat ja värit siihen.

Töissä mulle hiukan naurettiin (ihan sydämellisesti, uskoisin ), tai oikeastaan mun tunteellisuudelle... Kun mä lähes kyynelehdin taas ja hihkuin ja hehkutin sitä puutarhaa ja omenoita ja papuja ja kaikkea. Kaikki siis täydellisesti ymmärtää, koska kovin samanhenkistä on se porukka siellä, puutarhureita ja muita humanisteja ;) mutta mä oon ehkä ainoa joka sitä tuo julki aina vain ja yhtä onnellisena... Sen pitäisikin ehdottomasti kuulua mielenterveyshoidon yhdeksi terapiamuodoksi, vakiona, puutarhanhoidon.
Se tekee ihmisen kertakaikkiaan niin onnelliseksi. Ja viljelyleirin vetäjäkin sanoi, että on varma että viljelyleirille osallistuneet ihmiset ovat keskimäärin noin 30% onnellisempia leirin jälkeen kuin ennen leiriä... Mä uskon, aivan täysin! Se vain on niin... Palkitsevaa, kaunista, mielenkiintoista, no onnellista!

Se wokki olikin valmistunut tuolla taustalla sillä aikaa kun mä vaan täällä onnellisuus-sekoilen, joten nyt on syytä häipyä syömään.

Kiitos taas, paljosta. Bliss!

Zenin etsintää

Nyt meinaa tosiaan olla hiukan Zen hukassa, kamalaa! Mutta se johtuu vain ja ainoastaan fyysisistä ongelmista, joten se on takaisin valloitettavissa vain kärsivällisyydellä ja tyyneydellä. Joskus se on vaan niin helppo päästää valloilleen, se epätoivo ja angsti. Joskus on vaan väsynyt kipuun ja antaa sen vain vyöryä, jolloin se hetki hetkeltä voimaantuu enemmän ja hups, onkin pian kaikki ihan synkkää ja rahat ei riitä ja rakastaakohan toi mua ees.... Ihan typerää, kun tietää paremmin. Positiivisuus saa kuitenkin vielä enemmän voimaa ja valtaa, kun sitä ruokkii. No, pikku rypeminen on hyvä reality-check välillä, kun siihen ei jämähdä.

Söin eilen ensimmäisen itsekasvattamani tomaatin. Herran isä se oli maukas! Ja nätti.

Ja omena, joka putos suoraan jalkoihin, eli tyttäreni, halusi tuunata Joponsa illalla. Hyvä niin, koska mun näkemyksen ja kokemuksen mukaan mitä erikoisemman ja merkatumman näköinen tsygä, sen vähemmän se rosmoja kiinnostaa.

 Hienon se siitä sai kyllä, teipeillä.

Tänään mä bongasin meidän roskiskatoksesta sellaiset yöpöydät, laatikolliset, rumat, puiset.
No, niistä sain idean, että kun mun työt loppuu ihan kohta ja jään työttömäksi, ellen jo sairaseläkkeellekkin..... niin mä rupeen metskailemaan kaikkia kalusteita  ja tuunaan ne ja myyn eteenpäin! Pienellä hiomisella ja maalaamisella saa kuitenkin ihmeitä aikaan, ja persoonallisia kalusteita. Jos noista yöpöydistäkin tekis vaikka pilkullisia, Polka Dot-tyyppisesti? Ai että, rajattomat mahdollisuudet.... Make Your Markissa (mun luotto-spraymaalikauppa) on alennusmyynti maaleille perjantaihin asti. Voi vitsit kun alkoikin kiehtomaan toi, että oon päivät himassa ja tuunailen huonekaluja. Ja toi puuseppä-ukkoni saa opettaa mulle kaikkia puunkäsittely-niksejä. Ihan mahtavaa! Tai sitten yhteis-prokkiksia, että mies tekee kalusteet ja mä maalaan ja hoidan koristelut yms. Ohhh. Haaveita ja intohimoja pitää olla. Mun angstit katos samantien kun sain inspiraation tästä aatoksesta. Mikä valtava voima!
Ja kaikki on vielä kaikenlisäksi ihan mahdollista. Mun haaveissa ei ole mitään sellaista, mikä ei olis jonain päivänä mahdollista, ja se jos mikä on siistiä.
Lopuks haluun näyttää kuvan mun villiintyneestä ruusupavusta, jota mä ensin virheellisesti muuten kutsuin härkäpavuksi. Se on siis karannut yläkertaan....

Kipuaa verkkoa pitkin ja luikerteli yläkerran parvekkeelle. Ei oo ainakaan vielä valittanut, ja saavatpa osan papusadosta. :)

Nyt siis jatkan haaveilua tulevasta samalla tästä hetkestä nauttien, kivuista viis, ei ne mua nujerra.

<3

Omakehu haisee!

Nyt on pakko tehdä ihan oma postaus tosta mun lahjakkaasta miehestä. Se on nimittäin tehnyt tänne meiän himaan niin makeita juttuja, että niitä ei rahalla saa! Tai no saa, jos haluut tilata, btw, eli viestiä vaan ;) ;)
Ensin tää pöytä. jonka äärellä nytkin kirjoittelen. Hän oli löytänyt kolme Alvar Aallon klassikkopöytään kuuluvaa jalkaa, ja siitä inspiroituen tehnyt pöytälevyn ja maalannut vielä kuosit melko moderneiksi ja meidän tyyliin sopiviksi, luotto-spraymaalina muuten tässäkin Montanan 94-sarja.

Aika tyylikäs <3

No tossa viime syksynä ja talvena kun mä kävin paljon myyjäisissä Hyster-Systerinä koruja myymässä, niin kelattiin, että vois laittaa jotain puu-asioitakin myyntiin, joten tyyppi heitti lonkalta tollasen ehkä maailman söpöimmän leikkuulaudan. Näitä oli siis myynnissä joulun alla, vois varmaan tulla tänäkin vuonna.

Kasper-kummitus

Sit meillä oli yks yhteisprojektikin. Mä innostuin jostain Pinterest-kuvasta (olisko ollut ne sellaiset eläinmagneetit, joissa muovielukka oli sahattu kahtia ja maalattu, sitten isketty magneetti takapuoleen ja voilá!) ja halusin tehdä seinälle avain/kaulaketjutelineen. Eli seuraavassa meni työnjako siten, että mä sahasin kirahvin, täytin sen ja maalasin, mies teki alustan, lakkasi ja kiinnitti. Ja hyvä tuli!
 Ja on muuten helppo toteuttaa.

Mä aloin patistaa tytärtä tekemään enemmän kotitöitä, kun mun selkäkin nyt on mitä on, niin apua kaivataan. No, näppärä neiti kyllä toimitti juttuja, mutta selkeesti tiskikoneen tyhjennys oli ärsyttävä työ, ja se kun just on niitä joita mä en oikein pahimpana aikana sais tehdä. No tyttö keksi että eihän hän yletä kaappeihin laittamaan astioita, joten jätti ne lautaset ja lasit aina pöydälle, jotta mä sitten korjaisin ne kaappiin. Mies ei moista kauaa katsellut, vaan teki neitoselle ihan oman nimikko-jakkaran ;) Loppui tekosyyt ja löytää astiat paikoilleen!

A niinkuin "Autan äitiä kotitöissä"

No, jos tää riittäis yhteen postaukseen, näitä nimittäin riittää täällä. On melkoisen käsintehtyä täällä, ja sanon tämän valtavalla ylpeydellä, pelkäämättä omakehua, haiskoon vaan, siihen on aihetta!
Ja tosiaan tää puuseppä on muidenkin käytettävissä, jos jotain pikkukalustetta haluais, niin tilausta vaan tulemaan!

Käääk, Edit!Edit!
Mä unohdin yhen ihanimmista, pakko liittä se vielä tänen. Eli siis miehen yllärilahja eräänä päivänä, siis suloinen avain-naulakko!
Pikkuisista värikynistä oksat runkoon! Näitä se saikin sitten tehdä joululahjaksi ja muuten vain kaikille sukulaisille :D <3

:)

Positive thinking

Nyt on niin, että selkävaivojen kanssa mennään selvästi tällaista syys-sesonkia. Eli ihan hirveen kipeä selkä ja jalat, saikkua vaan lisää, kun ei pysty ees seisomaan, saati leipomaan tai kuljeskelemaan. Höh. Mutta sehän tarkoittaa sitä, että positiivista ajattelua tarvitaan nyt erityisen paljon. Onhan ihan selvä, että jos antautuu siihen valittamiseen, on asiat äkkiä moninkertaisesti huonommin. Jos aloittaa sen facebookissa itkemisen, mihin niin helposti sortuu, kuten : oih, taas heräsin selkä kipeänä, koska tämä oikein loppuu!? Tai Nyt on vitsit vähissä, kun ei edes pystyssä pysy, tai , no, ehkä kaikki tietää mistä mä puhun...
Se tuntuu jotenkin hyvältä siinä hetkessä, mutta se mitä siitä seuraa on vain niin paljon huonompi juttu.

Kun sen sijaan ohittaakin koko asian.
 Jos alkaa itkemisen sijaan, ainakin päässään, ei välttämättä fb:ssa, siellä aika äkkiä leimataan sut joko rasittavaksi tai ainakin tosi tyhmäksi jos liikaa hihhuloi :D käänätämään tilannetta ihan päälaelleen. Alkaakin miettimään vain niitä asioita joista on tosi kiitollinen. Tämä on vähän sellainen asia joka tuntuu hassulta aina kun siitä puhuu, mutta kunhan alkaa itse tekemään niin, ei se ole hassua ollenkaan. Eli vain alkaa ääneen tai päässään kiittämään, hyvistä asioista, vaikka ne jotka just nyt näet. Kissat <3, kahvi, sitruunantaimet, iPhone, aamiainen, jne... Ihan kaikki pienetkin  asiat.
Mä tein yks päivä sellaisen Kiitollisuus-taulun. Iso taulunpohja joka oli maalattu fuchsian-väriseksi, ja siihen mä liimasin ison ja värikkään K:n jonka ympärille aloin vain tussilla kirjoittamaan sanoja ja asioita joista olen kiitollinen. Niitä kyllä on aika paljon, ja siinä unohtuu ne toiset asiat aika tehokkaasti ja alkaa vaan hymyilyttää.

Tällasena liikuntakyvyttömänä päivänä on syytä olla erityisen kiitollinen käsien toimivuudesta, ja inspiraatiosta ja kädentaidoista. Hyvä syy mennä työpöydän ääreen luomaan jotain uutta.
Eilen meidän taloyhtiön roskiskatos oli ääriään myöten täynnä tavaraa, kun oli ilmeisesti 3 muuttoa yhtäaikaa ja ihmiset tunnetusti muuttaessaan tunkee roskiin kaikki ne loput kamat, joita ei enää käytä, eikä enää ehdi viedä minnekkään myytäväksi tai kierrätettäväksi. Tyhmää mutta totta, ja meidän dyykkarimielisten onni ;)
Mä löysin täyspuisen hyllyn, jonka pesin ja hion, ja jonain päivänä maalaan jollain kirkkaalla ja laitan vessaan. Sieltä just puuttui sellainen hylly.
Lapsi löysi mekkoja ja paitoja, just hänen kokoaan (me siis myös tunnetaan ne muuttajat, joiden vaatteita ne oli).
Niin ja fillarinkorin löysin tytölle, sellaisen valkoisen tavallisen, josta tulee tosi makee kun siihen punoo kuteita! Revin vanhoja paitoja suikaleiksi ja punon niitä korin ympärille, tulee sellainen tilkkutäkki-fiilis siihen koriin, mulla on itsellä samanlainen mutta isompi!

Eli tää on mun fillarikori. Kissa omii sen silloin kun se ei oo liikkeellä :)

Eli siinä tän saikun puuhat!
Ja luultavasti myös hiukan tänne tuun kirjottelemaan päivän ja päivien mittaan....

Piiiis Out!

Wauhtiajot

Kävi sitten todella niin, että tuo minun mies osallistui jonkinlaisiin pyöräilykisoihin!
Me ollaan molemmat ihan rehellisesti sanoen ehkä epä-urheilullisimpia ihmisiä joita tunnemme, mutta nyt siis on tapahtumassa jonkinlainen käänne!

Kyseessä oli Wauhtiajot, jotka on lähinnä juuri wanhantyylisille, tahi oikeasti wanhoille menopeleille tarkoitettu. Lähtöpaikkana oli Fredan tori, jossa oli aivan mainio tunnelma kun paikalle päästiin, oli vanhanaikaiset sirkusvankkurit, ikivanha traktori, rustiikkista Eat&Joyn sponsoroimaa leipää ja juustoa, wanhanaikaisesti pukeutunutta väkeä ja paaaaljon nostalgisen näköisiä upeita fillareita ja niiden tarvikkeita.
Kuvat kertonee enemmän.

Taustalla wanha sirkusvankkuri, hurmaava!

Maatilatori Eat&Joy oli sponsoroinut tarjoilut, juustoja ja maalaispatonkia

Kuskeille oli tarjolla maalissa myös nimikko-olutta ihanassa pullossa. Nappasin tietenkin yhden (tyhjän) kotiin ;)

Oli kyllä yllättävän lämminhenkinen tunnelma. Moni ajaja oli pukeutunut tosiaan ihanasti teemaan sopien, oli mm. yksi ihana pariskunta, joilla oli mahtavat vaatteet, herralla puku hattuineen ja rouvalla kaunis leninki esiliinoineen... Matkalla, kun ajajat olivat pitäneet tauon, ja tarjolla oli ollut hedelmiä, leipiä ja lasi viiniä, oli tällä pariskunnalla oma viltti mukana, sekä pullo viiniä ja evästä, ja he leiriytyivät sivuummalle kahdestaan nauttimaan. Kuinka romanttista!

Torilla oli tosi kivan näköistä, pöytiä, jotka oli tehty vanhoista ovista,

erilaisia tuoleja ja jakkaroita. Illemmalla oli sitten musisointia ym. Hobo Junction-pumppu esiintyi (on muuten älyttömän hyvä bändi, suosittelen tsekkaamaan) mutta ei jääty enää pidempään, koska satoi aika roimasti jo siinä vaiheessa ja nälkä ja selkäkipu alkoi jo käymään hermojen päälle.
Mutt akiva kokemus, ja mies oli myös aika myyty, luulenpa että tämä pyöräily-innsotus ei ihan heti laannu, sen verran oli kaveri fiiliksissa kun maaliin pääsi (kärkikolmikossa muuten!)
Ainiin, en tosiaan ollut (noloa mutta totta) varautunut siihen, että se mun mies niin kärjessä olisi, joten kun tämä monikymmenhenkinen pyöräkaravaani saapui maaliin, en ehtinyt juuri hänen maaliviivan ylityksestään napata kuvaa! Muut kyllä tallentui :D

Tänään on terveydentila niin heikko, että ei pysty tässä koneella enempää istuksimaan, joten päätän raporttini tähän!

Kissa vatsan päälle ja lattialle venyttelemään.
Nauttikaa auringosta ja terveydestä ja siitä, että syksy ei ihan vielä ole täällä, vaikka moni niin jo luulikin ;)

Arkeen

Lapsen kouluun valmistelu aamuisin, se on jotenkin mulle sellainen arjen kulminaatiopiste.
Ja se piste, jossa tunteet kuohahtelee tulisimmin, molemmilla....
Mä raivoon ku tytär raivoo, ku se ei löydä harjaa, koska ei ole pitänyt tavaroita siellä minne ne kuuluu ja huone on kaaos, vaikka eilen siivottiin ja mä en oo ostanut oikeeta jogurttia eikä oo järkeä olla peilin edessä puolta tuntia ja noi kengät ei todellakaan sovi kouluun, eikä must oo oikeesti niin hauskaa että ne mukulat jotka on mun työpaikalla joka päivä iltaan asti, tulee meille aamulla ennenku mä olen itse noussut edes sängystä, jotain taukoa kai se minäkin tarvin, vaikka ihania kaverit onkin.... Ja tätä rataa. Ja heti kun ovi menee kiinni, tulee haikea ja itkuinen olo, että miksi se pitää nyt noin riitaisena lähteä päivien viettoon :/

No mutta se on perus-arkea ja siihen totuttelua taas :)

Wilma lähettää terveiset lempipaikastaan, mun fillarin korista, jonka mä muuten tuunasin vanhoista T-paidoista revityillä kuteilla. Must siitä tuli symppis. Pohjan punoin värikkäistä muovipusseista, että sietää hiukan vettä.

Moi.

 

Mulle tuli oivallus tossa joku päivä sitten, kun oli rahat tosi tiukoilla kesälomien takia yms., että mä en ole himassa sisustuksessa huomioinut taloudellista osastoa ollenkaan. You know, niinku Feng Shui-wise...
No tartuinpas toimeen heti. Ei ihme että oli tiukkaa, kun ei ollut minkäänlaista raha-nurkkausta tässä kodissa! No nyt on, voin kertoa. Ja näyttääkkin, kuten jo arvasitkin :P

Raha-nurkkaus

Toi teline on siis mun miehen tekemä, itse-asiassa toi rauta-asia on jonkun sen opiskelu-toverin takoma (?)... ja toi puukiekko siis mun miehen, ja siinähän on tietenkin herra Buddha, vihreessä astiassa vettä, vuorikristalleja ja kolikoita, rahapuun taimi, ja punainen tölkki on kolikko-purkki. Naura vaan, mutta sinä iltana kun mä(täysin pennittömänä, ellei purkin senttejä lasketa) laitoin ton paikoilleen oikein ajatuksella, kävi niin, että löysin taskusta setelin, ei hajuakaan miten on sinne unohtunut, kun en edes pidä taskuissa rahoja, ja illemmalla sitten muuta kautta ykskaks pamahti tilille rahaa juuri sen verran, kun sillä hetkellä oli tarpeen. Hah.

Mun äidillä oli tapana, on kai vieläkin, kotona pitää sellaisia "Hulluja Päiviä", tai niiksi me lapset niitä kutsutaan, kun se ripustelee vaikka verhoista roikkumaan kaikenmaailman juttuja ja koristelee kotia muutenkin kaikella ihan hassulla. Me naurettiin sitä vuosikaudet, se oli tosi kivaa ja samalla hiukan hassua. No, nyt mä teen sitä ihan täsmälleen samaa. Mun tyttäreni ja poikani on välillä ihan hekotuksissa kun mä laitan jotain vihreitä muovisia hanhia esille. Näin se vaan menee :D Omenat putoilee, joskus kauemmas, joskus ihan keskelle päänuppia.

Niin, eläimet... Niitä löytyy.

Niinku noista lasipurkkien kansista, joita on kans paikat täynnä... Tässä esim kaks lehmää, jotenkin kauheen raamatullisesti ne parina kulkee rinnakkain. Mutta tosta pinansta tuli mun mielestä niin kiva, kun mä maalaamisen jälkeen vielä lakkasin sen kiiltävällä lakalla... Tuli kiva kynttilä-purkki. Ainakin mun mielestä :D Hullut Päivät...
Pilvikartastoa en oo lukenut, leffan katsoin. Mies tota yrittää saada luettua vissiin.

Töissä on tänään tapahtuma-päivä. On kirppis puistossa, Open Stage, joitain esiintyjiä tulossa vissiinkin. Ja mun pitäis leipoa muutama piirakka ja kakku myös myyntiin. Ajattelin, jos ei kovin sada, mennä itsekkin myymään kirppikselle, sekä korviksia että kledjuja. Tulkaa katsomaan! Roihuvuoren Asukaspuistoon, klo 16-19.

Hauskaa päivää! <3

Mulla on ihana työpaikka :)

Sanonpa vaan, että en olis voinut kuvitella ikinä, että mulla joskus on tällainen työpaikka, jonne meneminen jo aiheuttaa euforisia onnentunteita. Kun kävelen puiston halki duuniin, joka on siis mun himaa vastapäätä, ja tsekkailen, mitkä kasvikset on tänään korjattavissa päivän piirakkaan, tai haistelen tomaatinlehtiä, tai taitan vesikannuun mintunoksia...... Ihan mieletön fiilis.
Kuvia, tietenkin. Eli mun käytettävissä on yrttibaari ja salaattipenkki, ihan vaan mua varten (no ainakin lähes vain mua varten ;) ) istutettu!!

"maustehylly"

yrtit

salaattibaari

Tänään mä tein pinaattipiirakkaa, pinaatti on niin uskomattoman rapeeta ja ihanaa siellä.
Ja yhdet vakio-asiakkaat, venäläispariskunta, jotka on istunut kesän alusta asti ihan joka päivä kahvilassa, vahingossa tänään puhui mulle ranskaa, ja kun mä vastasinkin ranskaksi, oli riemu aivan suunnaton! He ei voineet kuvitellakkaan että siellä osattais ranskaa, joten ovat sinnitelleet huonolla englannilla, ja nyt sitten minä osaankin, oih, miten hurmaavaa! Ja sitten sitä rupateltiinkin koko historia! Ihana vanha pariskunta pojantyttärensä kanssa, Moskovasta puolen vuoden viisumilla Suomessa, ja koko sen ajan lähes ovat istuneet meillä :D
Ja oli kyllä itsellekkin aika virkistävää puhua ranskaa piiitkästä aikaa. Ei se sitten niin unohtunut ollutkaan, vaikka ei ole tullut puhuttua vuosiin.

Heh, ja koulupäivän jälkeen koko kahvila täyttyikin sitten nuorisosta... NuTa ei varsinaisesti ole vielä viikkoihin auki, mutta sinne ne vaan tunki, pelaamaan biljardia ja höpöttelemään ja maalaamaan ja kuka mitäkin. Oli oikeestaan kyllä ihan suloista nähdä kaikki nuoret kesän jälkeen, kauheesti oli kaikilla asiaa.
Selkä oli kyllä hiukan eri mieltä töihinpaluusta, mutta ihan tyynesti mä otin sellasia lepotaukoja ja kävin makoilemassa lattialla välillä jne.
No se selästä, ei se oo kiinnostava aihe.

Pari nuorta tilas multa maalattuja peltipurkkeja kynätelineiksi, joten mä taidan alkaa maalaushommiin!
Todennäkösesti tuun vielä tänään postailemaan jotain ihkuiluja, sen verran inspiraatiota pukkaa... Käyn välillä Pinterestistä hakemassa fiilareita ;)

Intoilua!

Nyt on sit sillee, että oon niin täpinöissäni, että on ihan pakko nyt päivittää kokoajan tänne jotain.
Niinku esimerkiksi kuvia mun työpöydästä. :)

hysteeristä ja niin mun näköistä :)

Tässä mä siis teen niitä koruja, tän pöydän mulle teki mun puuseppä-miekkoseni. Laitan joskus kuvan ihan koko pöydästä, se on meinaan oikeasti ihan mielettömän hieno.
Ja niin, pöytä täytyy purkeista ja purnukoista ja tölkeistä, mä kun en nykyään pysty ainuttakaan purkkia tai tölkkiä heittämään roskiin. En edes käytettyjä spraykannuja, nekin pitää käyttää somistukseen tai taiteeseen.... Niin ja suuttimet tietenkin! Noh, ehkä tää joskus taas laantuu hiukan, kun tila loppuu tms.

Noi värikkäät neliönmalliset purkit seinällä oli muuten jotkut Tigerin kulhot, joista jostain syystä tuli mulle tollanen ihme alttari tohon seinälle :D Ne vaan asettui siihen ja sillä hyvä.

Niin, nyt on mulla koton pieni Zen-tukkeuma vaan päällä, syystä että avomieheni on löytänyt itselleen uuden intohimon ja harrastuksen, nimittäin polkupyörät! Ja tämä tarkoittaa sitä että meillä on olohuoneessa (parveke on luonnollisesti jo täynnä mun Ghetto-puutarhaani) aina vähintään yks fillari. Joko muuten vain hengaamassa, ettei sitä varasteta pihalta, tai sitten tuunauksessa.
mäpäs näytän:

Itetehdyt lokarit, kelaa hei! Ja skeititkin on kaikki ite tehtyjä <3

Siis tokihan on ihan uskomattoman upeeta, että osaa esim. rakentaa itse puusta lokasuojat (en tunne montaakaan joka osais, mut mun miespä osaa!) ynnämuuta uniikkia hienoutta, mutta kun noi fillarit on usein aika isoja. Ja mun nurkkaukseni on pieni. No, myönnytyksiä on tehtävä. Tuskinpa sekään ihan vilpittömän onnessaan on ollut mun hysteerisistä sisustus-ratkaisuista ja tosta värimaailmasta joka tuossa nurkkauksessa vallitsee....
 Kaikki saa toteuttaa itseään ja olla onnellisia, se kai on tärkeintä :)

Mobiili-testaus-postaus

Tämä kesäkurpitsa muuten on aivan willi. Se hyökkää pian ikkunoista sisään ja sen lehtien alle voi mennä sateensuojaan.

Eka bloggaus!

Terve!

Nyt on sellanen tilanne, että mun tulee tehtyä niin paljon ajoittain kaikkea hassua ja pöljää askartelua ja sisustus-asiaa, että jos laitan kaikista niistä kuvia Facebookkiin tai Instagrammiin, mulla ei oo enää yhtään kaveria niissä. Ja koska onhan ihan ihmisarvoon varrattava asia tämä virtuaalikavereiden lukumäärä, on parempi perustaa niille tee-se-itse-fiilistelykuville ihan oma fooruminsa. Se on tää.

Eli kerron ihan heti mitä tänään oon saanut aikaiseksi:

Aamulla ärsyynnyin vessan seinässä roikkuviin pussukoihin ja peltitölkkeihin (tulet törmäämään peltitölkkeihin useasti tässä blogissa, toim. huom.), joissa kaikki korut ja pinnit ja muut oli, että tein niille koruille ihan oman, Pinterest-henkisen kehyksen pitsinauhoineen. Se ei ollut ihan mittatilaustyö, koska itse kehys oli mun miehen tekemä, koru-esittelyjä varten, mutta se ei oikein toiminut siinä hommassa, joten oli toimettomana nurkassa. Mutta vain tullakseen myöhemmin vessan seinään hyöty-esineeksi! Jei!

No hei, kuva, tai se ei tapahtunut, eli tässä siis tämän blogin ihka ensimmäinen valokuva! Nää kuvat tulee kaikki olemaan huonolaatuisia, koska käytän vain iPhonen kameraa. Ei voi mitään, se on helppo tapa jakaa kuvia, ja I'm all about helppo, mitä tekniikkaan tulee ;)

Here goes:

Tämä oli helppo myös siksi, että sitä ei varsinaisesti tarvinnut ruuvata, tai muuten vaikeasti kiinnitellä vaan laitoin kännisestä mustekalasta vain roikkumaan.
Joitain Hyster-Systerin koruja roikkuu kehyksissä myös, vink vink, niitä voi tilata sieltä Facebook-sivulta. Tai ehkä myöhemmin täältäkin. Tai vain täältä? Hiukan pohdituttaa josko sitä jättäis ton Fb:n jo pikkuhiljaa taakse, olen jo puhelinsovelluksen poistanut ettei tule liikkeelläollessa kokoajan tsekkailtua. Ei se sellainen ole tervettä.

No mutta, muita tämän päivän prokkiksista! Tein nokkoslättyjä ekaa kertaa! Ja lapset tykkäs niistä hirrveesti! Niiden kanssa syötiin ihanaa omenasosetta jonka myös aamulla tein, maustoin soseen kanelibasilikalla, jota kasvaa parissakin puskassa partsilla! Oli muuten törkeen hyvää, suosittelen.

Ainiin, partsi... Se on mun lempi-asia tällä hetkellä, siellä kun kasvaa kaikkea ihanaa tänä vuonna ekaa kertaa... Laitanpa muutaman parveke-kuvankin hei!

Tää nurkka on Ghetto-puutarha no.1. Siellä on muuten niitä jo mainitsemiani peltitölkkejäkin. Niitä on kaikkialla. Eli käytettyjä, pestyjä säilyketölkkejä jotka mä oon maalannut spray-maaleilla.
Ja sit siellä on Kirsikkatomaatti, pari kanelibasilikaa ja paprika.

Toinen, vastakkainen nurkka taas on tässä:

Siellä on kehäkukkia ja tomaatti. Keskellä on laventeli, alhaalta pilkistää kesäkurpitsa.
Ja kissa hakemassa luontokokemustaan myöskin. Hän on Wilma. Wilma on ihana.

Lattiatasossa on kesäkurpitsa, salaattia (ainoa joka ei oikein menesty), pinaattia, lisää laventelia ja yrttejä, kuten rosmariinia, basilikaa, minttua, rakuunaa ja oreganoa. Ahhh.
Voi sanoa, että olen totaalisen pimahtanut tässä partsipuutarha-hommassa. Aina olen saanut paljon nautintoa kasvattamisesta, oli mulla joku aarin kokoinen viljelyspalstakin aikoinaan, mutta siis nyt, vuosien tauon jälkeen, olen kyllä ihan rehdisti seonnut tuohon hommaan <3

En malta odottaa ensi kevättä, kun pääsee kokeilemaan kaikkea uutta ja haastavaa....

Nyt on mentävä jatkamaan sitä tylsempää prokkista, eli tyttären huoneen raivaamista. Olisi tarkoitus raivata se ihan kunnolla, kolut joka nurkka ja kaappi. Kolme tuntia mennyt, neljä säkillistä kamaa lähtenyt roskiin ja kierrätykseen, ja samanverran ainakin vielä jäljellä... Atsiuu, mikä pölymäärä! Pehmolelut boikottiin!

Huomenna töihin, koittamaan kestääkö selkä leipomista epä-ergonomisessa asennossa, pahoin pelkään että ei, mutta kokeillaan nyt kuitenkin! Onneksi tytär hoitaa nostelun ja kyykistelyn, mä toimin työnjohtajana ;) Sopii muuten mulle moinen asema!

Nähdään hei myöhemmin!