Hirrrvee viikko takana, siksi en oo postaillut mitään, ettei tulis valiteltua. Nyt on hyvä!
Ja halusin tulla kirjoittelemaan, kun tuli kauhean pitkä ajatuskuvio ja teki mieli purkaa sitä tänne.
Musta on ihan hirveää huomata, kuinka vieraantuneita me kaikki (lähes) ollaan luonnosta. Ihan totta.
No ajatuskuvio lähti oikeastaan siitä, kun mulle valkeni, että ihan tuossa meidän vieressä on tällaista toimintaa:
http://www.stadinpuutarhuri.fi/
No siis aivan fantastista. Aion ehdottomasti tilata tollaisen vihanneskorin, joka viikko. Upeaa, että ensinnäkin hyödynnetään kokoajan enemmän näitä kaupungin tiloja ja alueita näin <3
Mutta siitä vieraantumisesta. Tuollakin on hiffattu ihan selvästi voitokkaaksi toiminnaksi tuollainen "kympillä pääset kitkemään rikkaruohoja"-elämysjuttu. Että ihan todella ihmiset haluavat maksaa siitä, että pääsevät kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Niin kaukana on kaupunkilaisella se kokemus.
Tämä kyllä tulee esiin paljon muuallakin, ja päivittäin. Ja myös se, että vaikkakin sellainen Marttailu ja muu itsetekeminen ja mummoilu on nyt kovinkin suuressa nosteessa ja jopa muodikasta, on silti aika monella nuorella ja nuorella aikuisella ihan perustaidot hakusessa. Siis sellaiset, joilla selviytyy ihan oikeasti, jos sähköt katoaa maailmasta. Noin niinku esim. että miten ruoka-aineet säilyy, jos ei ole jääkaappia. Mitkä kasvit pihalla on syötäviä.
Villiyrttien ja kasvien etsiminen oli joskus tosi kivaa mun mielestä, olis kai vieläkin, jos menisin samoilemaan hiukan. Muistan kerran, kun sain yhdellä venereissulla lapissa hirveän ientulehduksen, ja sattui aivan viet'ävästi. Olin yhden ihanan tyttökaverin (terkkuja Pauliinalle) kanssa, ei oltu pitkällä, ihan lähialueilla, menossa saareen hillanpoimintaan veneellä, ja mä muistin että pajunkuori auttaa ientulehdukseen, ainakin siihen kipuun! Kurvattiin rannalle veneellä, poimin pajunoksan, kuorin sen ja tungin kuorta ikenen ja posken väliin. Aivan hirveän makuista, mutta se ihan totta auttoi. Mikä sen upeempi fiilis, kun tajuaa että oikeasti kaikki mitä me tarvitaan, on jo täällä, meidän jalkojen juuressa tai päiden päällä. Kaikki ne kalliit lääkkeet, kaikki kauniisti pakattu ja tuoksuva kosmetiikka, joista maksetaan satoja euroja per purkki, ne on jokainen valmistettu jostain luonnontuotteesta, niiden ainoa vaikuttava aine on joku luonnontuote tai kasvi, ja sitä on vaan tehty tuoksuvammaksi, pehmeämmäksi, nätimmän väriseksi, lisätty jotain, lisätty vielä enemmän jotain....
Ja se itse apu, se aine, joka siitä tekee niin mahtavan, on se, jonka voit luultavasti poimia takapihaltasi... Tai ehkä et takapihalta, mutta ne kasvaa luonnossa jokatapauksessa. Kuinka hassua.
Niin ja lisäksi ihan omasta luonnosta vieraantuminen. Eritteet esimerkiksi mielletään joksikin ihan järkyttäväksi ja pelottavaksi asiaksi. Jos nyt vaikka kuukautissuojia ajatellaan. Ainoa syy, miksi uskon, että vaikka kuukautiskuppi/kuukuppi ei ole sen suositumpi, vaikka kaikki logiikka sen suosion puolesta puhuukin, on se, että siinä joutuu oikeasti kosketuksiin hiukan enemmän sen oman, omasta kropasta tuleen veren kanssa. Se on ällöö ja likaista. No ei se kyllä oo. Mutta se on vain sitä vieraantumista. Kaikki "ruma" pitää piilottaa.
No, tällaista pehmo-propagandaa tällä kertaa...
Lauantai-illan agendana olis taas erilaisia limuja, saunaa, ehkä sellainen sikahyvä olut, jonka viime lauantainakin join, Iki-merkkinen japanilainen, jossa on mausteena vihreää teetä. Nam.
Ainiin, ja meillä on aikuisten vapaa, eli lapsonen menee kamulleen yöksi, ollaan pitkästä aikaa ihan kahden. Meno tuskin siitäkään huolimatta yltyy mitenkään kummasti, mun fantasiana ainakin on askartelu, ehkä pari astetta normaalia kovempaa kuunneltu Reggae-Ska-Dubautus-potpourri, haaveilu ja parvekkeen siivous. Ah, ja iltakävely, eilen illalla kävin parvekkeella haistelemassa usvaista syysilmaa, ja päätin että tänä iltana menen rannalle kävelemään ja haistelemaan. Syystuuli...ahhh... Se niin selkeästi aina tuo uuden kauden, vieden vanhaa kauemmas. Ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti