Syys-myysailua

Multa kyseli sisko ja joku muukin just että miten mä käytän esim ruokasoodaa siivouksessa. Ja etikkaa ynnä muita niitä ihmeaineita joita aina hehkuttelen. Ajattelin laittaa muutaman vinkin jakoon nyt!

Esimerkiksi eteeriset öljyt on kovassa huudossa meillä, Ei pelkästään tuoksujen takia, vaan myös niiden monien muiden ominaisuuksien ansiosta. Esimerkkinä vaikka teepuuöljy.
Teepuuöljy on aivan loistava tuote. Ja ihan eniten siksi, että se pitää täit loitolla!
Kaikki te, joilla on lapsia joko päiväkodissa tai ala-asteella, ymmärrätte tämän. Se syksyn ensimmäinen Wilma-viesti, jossa julistetaan täikausi avatuksi, on ihan joka kerta niin uuvuttava lukeakkin! Siis olettaen että on joutunut sen häätö-shown joskus läpikäymään. Me ollaan, voin kertoa! Viime vuonna niitä vain tuli ja tuli eikä ne kadonnut millään!
Nytpä me ollaankin viisaampia, ja joka lauantai sekoitetaan tavallisen shampoon joukkoon kymmenisen tippaa teepuuöljyä, ja tällä konstilla pitäis täiden pysyä muissa päissä.

Teepuuöljyä käytän tällä hetkellä myös kodin siivoukseen, sillä kun on desinfioivia ominaisuuksia! 
Mun tän hetken ehdottomasti paras lattian- ja muidenkin pintojen pesuaine on seuraavanlainen:

Ämpäriin:
-hyvin lämmintä vettä
-iso loraus, vaikka sellainen 1,5 desiä etikkaa (ihan perus etikkaa)
-pikkuinen loraus, olisko se sitten 2 teelusikallista fairya. Tässä olis parasta ihan se perinteinen oikea vihreä fairy.
-10-20 tippaa teepuuöljyä.
-desi ruokasoodaa.

Noi määrät oikeasti on ihan hatusta vedettyjä, mä kun en mittaile. mitään.

Tolla seoksella mä olen pessyt lattiat, ja tuoksu meinas ensin olla tosi voimakas nenään, mutta lopulta se olikin ihan mahtava, tosi puhdas tuoksu. Ja etikan hajuhan haihtuu hyvin nopeasti, ja teepuuöljy peittää sen.

Tähän voi halutessaan käyttää ton teepuuöljyn sijasta piparminttu-öljyä, eteeristä siis. Siitä tulee tietysti ihan erilainen, raikas tuoksunsa.

Suihkepullossa mulla taasen on aina sellainen yleis-pesuaineseos, jossa on suurinpiirtein saman verran vettä kuin etikkaa, pikku loraus fairya tai mäntysuopaa, joko bergamotti-öljyä tai piparminttua, hajumieltymyksen mukaan.
 Sillä voi suihkia pintoja, seiniä, pöytiä, mitä vaan.

Ruokasoodan kanssa mä yleensä teen niin, että teen vedestä ja soodasta tahnan, hinkkaan sitä sienellä lavuaariin tai kaakeleihin tai muihin pinttyneisiin kohtiin. Vähän niinkuin Vimiä aikoinaan. Tai ehkä nykyäänkin, en minä tiedä...

Jääkaapissa mulla on aina avonainen purkki soodaa, se sitoo hajut ja pitää kaapin raikkaana.

Suihkualueen mä pesen niin, että suihkutan fairy-etikka-vesi-sooda-sekoitetta seiniin, hanoihin, lattioille yms, ja hinkkaan sienellä ja huuhtelen. Tän teen yleensä kun oon itse suihkussa, niin saa huuhdeltua samalla. Ja hanat muuten kiiltää like never before ton jälkeen.

Imurin pölypussiin mä taas tipautan aina muutaman tipan eteeristä ruusuöljyä. Sen lisäksi että se tuoksu tulee mukavan mietona aina kun imuroi, on sillä myös syvempiä vaikutuksia. Ruusun eteerinen öljy vaikuttaa mielialaan aika paljonkin, se tuo lempeyttä, lievittää ahdistuksia, rauhoittaa, ehkäisee masennusta jne jne.

Noissa pesuaineissa mä siis vaihtelen fairyn ja mäntysuovan välillä, ja lähinnä vain kokeilen aina, että mikä toimii mihinkin kodin kolkkaan. Tuoksut on poikkeuksetta ihania, ja siivous aina vaan jotenkin kivempaa, kun itse "tekee" pesuaineet.

Ikkunanpesuveteen laitan fairya ja tiskikoneen huuhtelukirkastetta. Se saa ne kuivumaan nopeasti ja jättää kokonaan sen raitojen hinkkausvaiheen pois. Eli loistokeksintö sekin, jostain Pinterestistä mä senkin bongasin.

Mulla täällä tavara vaan hyppii edestakaisin, kirppiskamoja haetaan vähän väliä, kun laittelen noita vaate-ilmoituksia nettiin, ja huonekalut vaihtelee paikkojaan levottomina eestaas.

Ei muuta tänään, piti vain noi pesuaine-asiat saada ulos systeemistä, kun yöllä unetonna tuli ne mieleen... Kaikenlaista.

Hasta luego!

Hysteria jatkukoon

Tänään on vapaa-ilta meillä aikuisilla, eli lapsonen lähtee mun kummitädin luokse yöksi.
Kumpikin hiukan varovasti vihjaili, että "ei kai meiän ihan välttämättä oo pakko lähtee sit mihinkään, onhan täällä kotona aika kiva olla, sauna ja kaikkee..." eli koti-ilta taitaa olla luvassa.

Ja mikäs täällä ollessa, se uusi sohvakin tuli!
Niin ja niihin laatikoihin tuli ihan uudet käsintehdyt jalat.
Ja kaikkee. Näin se nyt vaan on, että mä haluan vaan olla kotona ja laittaa täällä tavaroita eri paikkoihin ja ottaa niistä kuvia ja ihastella....
Toi sohva sai mussa aikaan ihan heti sellaisen ällö-vision, että illalla kyhjötän sohvannurkalla, viltti jalkojen päällä, itse mausteista haudutettu chai latte isossa mukissa toisessa kädessä, pala tummaa suklaata toisessa, kissa kainalossa, mies vieressä, hömppää telkkarissa, paljon tuoksukynttilöitä.
Ällöttävintä tässä on, että toi visio toteutui. Mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Yök mun elämääni. Mut minkäs teet, tämmönen musta keski-ikää lähestyttäessä vaan näemmä tulee. Loving it.

Kuvia:

Hassut laatikot kellarista sai uuden elämän uusilla jaloilla.

Catfight syntyi täysin kissattomalla sohvalla, välittömästi kun osoitin iPhonen kameran linssillä sohvaa kohti. Molemmat hyppäs sohvalle ja alkoi tappelemaan. Eli pelkkää show offia.

Tää kuva on ehkä jo ollutkin, mutta so what. Tossa pöydässä ihanaa on mun mielestä toi reunassa näkyvä kerroksellisuus ja pöytälevyn balettimatto-päällinen. Tuntuu ja näyttää tosi kivalta.

Samaa tahtia, kun tätä tavaraa on tullut meille, niin on sitä lähtenytkin. Hyllyn ja sohvan lisäksi paljon vaatetta ja kirjoja ym kirppispalstan kautta.

Eli ei muuta ku kardemumman ja tähtianiksen (ym) keittelyyn ja sohvannurkkaan, onhan vapaa lauantai-ilta ja me willejä ja nuorekkaita!

hysteriaa himassa

Kaikki alkoi siitä, kun systeri soitti ja kysyi että haluutteko sohvan.
Tästä on nyt about kolme tuntia ja koko kämppä on mullinmallin.
Ensin tyhjennettiin makuuhuoneesta Ikean Lack-hylly, sellainen puunvärinen joka oli ikkunan alla, siinä oli petivaatteet ja kissojen nukkumapaikka päällä. Siitä poistettiin aiemmin ne alla olevat pyörät ja toi puuseppäni teki siihen kiinteät jalat. Se roudattiin siis ulos makkarista.
Tilalle me tyhjennettiin olohuoneesta sellaiset myöskin Ikean, mutta tuunatut, kaapit, joissa on maitolasiovet. Niihin laitoin petivaatteet ja tyynyn päälle kissoille. Se ei ihan vielä miellytä kybällä, mutta tältä se näyttää:

esineet päällä, alkaen vasemmalta: peltitölkki, jossa tuoksupotpourria, pinkki tölkki, jossa sitruunapuun taimi, maatuska, tuoksukynttilä(tuoksu:puhdas pyykki...) Taalainmaan hevonen, lapsuudesta, rakas <3 ja vaarin vanha kamera, tyyny ja Wilma.

No sitten jäi tietrysti hirvee määrä kamaa olohuoneeseen. Lattialle. No, meillä oli klitsussa, parempaa hetkeä odottamassa kolme Risto-Matti Ratian laatikkoa. Punaisia ja ruskeita. Ne on jotenkin hirveen hauskoja, mutta ei oo ollut vaan oikeanlaista paikkaa niille. Yhteen oli jo tehty jalat, by the carpenter of the house, ja siihen olin jotain arkistoinut, mutta nyt ne siis löysi paikkansa. Niihin tulee kaikkiin omat, hiukan erilaiset jalat, sillä aikaa ne seisoo erilaisilla sovelluksilla....

valokuvaseinä sai myös täydennystä samalla, mm. mumman kuva ylä-vasemmalla, joka on jostain näytelmästä, myös varovaisesti koitan isäni muotokuvaa nyt pitää seinällä, matalimman laatikon luona... Ne kun tuppaa mun seinältä AINA putoomaan, niin pitää laittaa matalalle ..Mona Lisakin pääsi joukkoon, oikealla keskellä.

Kuvan vasemmalla reunalla hiukan näkyvä tuoli muuten muutti meille pari viikkoa sitten, se oli sieltä miehen duunikamun vanhempien kämpästä, joka piti tyhjentää, tän hinta oli jotain 30 € tms. No, mä tarkistin tuolin mallin, googlettelin, ja sehän on sitten tanskalainen design-muotoiluklassikko. Suunnittelijana Hans J Wegner, tuolin malli ch33. Tuolla nahalla ja puulla hinta ilmeisesti oli lähempänä tonnia kuin kolmeakymppiä. No, hyvä meille ;) Tällasia hyviä tsägiä oikeasti on ruvennut sattumaan, liekö sitten toi zeniläinen rahanurkkaus syynä? Mene ja tiedä, mutta en mä siitä ainakaan enää luovu!

Nyt tosiaan pitäis sitten päästä vanhasta sohvasta ennen torstaita eroon, apua! Jos joku haluaa isohkon oranssin sohvan, jonka käsinojia on kissat raapinut, mutta muuten on varsin mukava ja hyvä sohva, niin laittakoonmviestiä. Ei maksa kuin noudon. Kuvan laitan tietysti pyydettäessä.

Päätin myös tänään, että rupean ihan määrätietoisesti luopumaan asioista, päivittäin. Joka päivä pitää lähteä jonkun tavaran tästä asunnosta.
Se on hirvittävän puhdistavaa, ja ihan konkreettisesti antaa tilaa uusille asioille elämässä.
Tänään nyt ensinnäkin kannoin just roskiin taas neljä kassillista kaikkea, oli paljon kuvastoja joita oon säilönyt, vanhoja lehtiä, kaikenlaista klamaa, jota ei enää myydäkkään voi. Ja myin pari kirjaa kirppis-palstalla, ja laitoin sinne muutakin tarjolle, vaatetta ja kirjoja, sen makkarin Ikea-hyllyn ja sohvan. Riittänee tän päivän poistoiksi.

Mutt aivan ihanaa laittaa uusiks sisustusta, se on niin syksyä! Tein myös ovikranssin... Se on taas niin Hyster-Systeriä ku olla ja voi! Ihan sekopäinen. Ehkä joskus laitan kuvankin, mutta teaserinä kerron, että siinä on:
 -washiteippejä
-nappeja
-hevonen
-c-kasetin nauha
-dominonappuloita
-polymeerimassasta tehdyt "vinyylilevyt".

Askarrellutkin oon hirveesti, nyt aika paljon niillä teipeillä, kun löysin uusia teippejä sekä Clas Ohlssonilta että Tigerista.

Selkä on vihainen tämän päivän remontoinnista, joten nyt on aika mennä jumppaamaan sitä ja sit lepäämään...

Kiitollisuutta!

Taas wiikendi

Hirrrvee viikko takana, siksi en oo postaillut mitään, ettei tulis valiteltua. Nyt on hyvä!

Ja halusin tulla kirjoittelemaan, kun tuli kauhean pitkä ajatuskuvio ja teki mieli purkaa sitä tänne.
Musta on ihan hirveää huomata, kuinka vieraantuneita me kaikki (lähes) ollaan luonnosta. Ihan totta.
No ajatuskuvio lähti oikeastaan siitä, kun mulle valkeni, että ihan tuossa meidän vieressä on tällaista toimintaa:
http://www.stadinpuutarhuri.fi/

No siis aivan fantastista. Aion ehdottomasti tilata tollaisen vihanneskorin, joka viikko. Upeaa, että ensinnäkin hyödynnetään kokoajan enemmän näitä kaupungin tiloja ja alueita näin <3
Mutta siitä vieraantumisesta. Tuollakin on hiffattu ihan selvästi voitokkaaksi toiminnaksi tuollainen "kympillä pääset kitkemään rikkaruohoja"-elämysjuttu. Että ihan todella ihmiset haluavat maksaa siitä, että pääsevät kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Niin kaukana on kaupunkilaisella se kokemus.

Tämä kyllä tulee esiin paljon muuallakin, ja päivittäin. Ja myös se, että vaikkakin sellainen Marttailu ja muu itsetekeminen ja mummoilu on nyt kovinkin suuressa nosteessa ja jopa muodikasta, on silti aika monella nuorella ja nuorella aikuisella ihan perustaidot hakusessa. Siis sellaiset, joilla selviytyy ihan oikeasti, jos sähköt katoaa maailmasta. Noin niinku esim. että miten ruoka-aineet säilyy, jos ei ole jääkaappia. Mitkä kasvit pihalla on syötäviä.

Villiyrttien ja kasvien etsiminen oli joskus tosi kivaa mun mielestä, olis kai vieläkin, jos menisin samoilemaan hiukan. Muistan kerran, kun sain yhdellä venereissulla lapissa hirveän ientulehduksen, ja sattui aivan viet'ävästi. Olin yhden ihanan tyttökaverin (terkkuja Pauliinalle) kanssa, ei oltu pitkällä, ihan lähialueilla, menossa saareen hillanpoimintaan veneellä, ja mä muistin että pajunkuori auttaa ientulehdukseen, ainakin siihen kipuun! Kurvattiin rannalle veneellä, poimin pajunoksan, kuorin sen ja tungin kuorta ikenen ja posken väliin. Aivan hirveän makuista, mutta se ihan totta auttoi. Mikä sen upeempi fiilis, kun tajuaa että oikeasti kaikki mitä me tarvitaan, on jo täällä, meidän jalkojen juuressa tai päiden päällä. Kaikki ne kalliit lääkkeet, kaikki kauniisti pakattu ja tuoksuva kosmetiikka, joista maksetaan satoja euroja per purkki, ne on jokainen valmistettu jostain luonnontuotteesta, niiden ainoa vaikuttava aine on joku luonnontuote tai kasvi, ja sitä on vaan tehty tuoksuvammaksi, pehmeämmäksi, nätimmän väriseksi, lisätty jotain, lisätty vielä enemmän jotain....
Ja se itse apu, se aine, joka siitä tekee niin mahtavan, on se, jonka voit luultavasti poimia takapihaltasi... Tai ehkä et takapihalta, mutta ne kasvaa luonnossa jokatapauksessa. Kuinka hassua.



Niin ja lisäksi ihan omasta luonnosta vieraantuminen. Eritteet esimerkiksi mielletään joksikin ihan järkyttäväksi ja pelottavaksi asiaksi. Jos nyt vaikka kuukautissuojia ajatellaan. Ainoa syy, miksi uskon, että vaikka kuukautiskuppi/kuukuppi ei ole sen suositumpi, vaikka kaikki logiikka sen suosion puolesta puhuukin, on se, että siinä joutuu oikeasti kosketuksiin hiukan enemmän sen oman, omasta kropasta tuleen veren kanssa. Se on ällöö ja likaista. No ei se kyllä oo. Mutta se on vain sitä vieraantumista. Kaikki "ruma" pitää piilottaa.

No, tällaista pehmo-propagandaa tällä kertaa...
Lauantai-illan agendana olis taas erilaisia limuja, saunaa, ehkä sellainen sikahyvä olut, jonka viime lauantainakin join, Iki-merkkinen japanilainen, jossa on mausteena vihreää teetä. Nam.
Ainiin, ja meillä on aikuisten vapaa, eli lapsonen menee kamulleen yöksi, ollaan pitkästä aikaa ihan kahden. Meno tuskin siitäkään huolimatta yltyy mitenkään kummasti, mun fantasiana ainakin on askartelu, ehkä pari astetta normaalia kovempaa kuunneltu Reggae-Ska-Dubautus-potpourri, haaveilu ja parvekkeen siivous. Ah, ja iltakävely, eilen illalla kävin parvekkeella haistelemassa usvaista syysilmaa, ja päätin että tänä iltana menen rannalle kävelemään ja haistelemaan. Syystuuli...ahhh... Se niin selkeästi aina tuo uuden kauden, vieden vanhaa kauemmas. Ihana.

uusi yritys

Kirjoitin piiitkän bloggauksen juuri, ja se katosi. Melkein lannistuin, mutta eih, aloitan alusta.

Viikonloppu oli mitä mainioin.
Perjantaina oltiin tytön kanssa Puotilan kartanolla, Pinja ja Pekka oli ihana! Oli tosi kaunista katsoa ja aistia, että siinä toteutettiin unelmia. Ihan omia biisejä, aviopari siinä rinnakkain, jotenkin tosi suloista mutta ennenkaikkea toimivaa! Tykkäsin.

Sitten lauantaina pääsin shoppailukierrokselle etnisiin kauppoihin, se on yks mun mielipuuhiani.
Mukaan tarttui tällä kertaa appelsiininkukkavettä (noi kaikki kukkaisvedet on niin paljon halvempia niissä kaupoissa, kuin vaikka luontaistuotekaupassa, vinkvink), mausteita ja uusia limuja ja soodia, olihan sauna-ilta! Kirsikanmakuinen soodavesi voitti kirkkaasti, mutta myös vesimeloni-tuoremehu oli aika kova.
Etnoilusta innostuneena, päätin tänään tehdä vietnamilaisia rullia ruoaksi.

Ne on varsin helppo ja herkullinen ruoka!
Riisipaperilevyjä myy lähikaupat, ja muut aineet onkin aika perus.

Eli riisilevyä liotetaan hetki kuumassa vedessä, sitten sisälle kääritään salaattiaineksia, mä käytin ihan hienoksi raastettua kaalia, koska halusin hiukan karkeampaa rakennetta, porkkanaa, kurkkua, vermiselliä(riisinuudeli), purjo/kevätsipuli/ruohosipuli, korianteri, katkarapuja (marinoin ne ekaks aika mausteisessa liemessä)

Ja dippikastike on se, joka tässä maistuu, siihen tuli:
Kuumenna vettä 2,5 dl
Lisää n. 1-1,5 dl ruokosokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
1,5 dl kalakastiketta
3-4 valkosipulin kynttä
1-2 chilipalkoa
korianteria

Ihan törkeen hyvää. Eikä ees kallista.

Askartelujakin olen tehnyt, ja itseasiassa aikamoisessa inspiksessä olenkin...
Olen jo pitkään päässä työstänyt tytön huoneeseen uutta lamppua, siis kattoon. Meillä on ylijäämä-kanaverkkoa, ja siihen olen aikonut sen jotenkin rakentaa. Noh, nyt se lähti. Eli nyt duunaan sellaisia helminauhoja hirveää läjää, siimalla, erilaisilla helmillä ja korumatskuilla. Niitä sitten ripustelen verkkoon, kartion malliseksi leikattuun. Kuvista ei vielä oikein saa selkoa, mutta kun se pian on valmis, niin näette, kuinka super-hyper-hieno siitä tulee!

Ja viimein saan käyttöä kaikille niille yksittäisille ihan kivoille helmille, joita olen varastoinut, mutta en ikinä ole saanut ympättyä mihinkään koruprojektiin...
Tosta tulee hieno, usko pois!

Ainiin, sit mä halusin antaa vielä musasuosituksen!
Sellainen mulle uusi löytö, Chileläis-ranskalainen mimmi, joka räppää ja laulaa ihanasti, nimeltään Ana Tijoux. Suppeahkolla espanjankielen taidollani ymmärsin, että eka levy, 1977, on melko omaelämänkerrallinen, ja seuraava, La Bala, enemmän sellaista kantaaottavaa kamaa. Toimii mulle tosi hyvin, kun kuuntelin tänään kuulokkeilla (tai korvalappustereoilla, niinku tykkään sanoa edelleen) niin oli tuolla dösäpysäkeillä pakko hiukan tanssahdella ja huudahdella itsekseen. Tsekkaamisen arvoinen, tän hetken lempibiisit : 1977, La Bala ja Shock. Douppii matskuu, yo!

Nyt noi helmet huutaa mua, kirjoitinhan nyt kahteen kertaan tämän postaukseni, eli aikaa tuhrautui. Nähään huomenna!

Sähköiskuja ja prinsessapeilejä.

Otsikko vois olla hämmentävä, jos niitä otsikota nyt yleensäkkään joku miettis. Jotain siihen pitää aina laittaa kuitenkin.
No avaan hiukan. Sähköiskut tulee tollaisesta sähkölaitteesta, jolla annetaan impulsseja kipupisteisiin. Sain sellaisen tänään kotiin ja olen nytkytellyt sitä sähköä pitkin päivää. Aika hassun tuntuista, hiukan nipistelee ja nykii. En tiedä vaikutuksesta vielä, tarkoituksena on pitkäaikaisempi kivunlievitys, endorfiinintuotantoa lisäämällä. Vau. Siihen saa siis monenlaisia ohjelmia ja tää mitä nyt käytän, tähtää juuri tuohon endorfiinintuotannon lisäämiseen. Sopii mulle, siten voisi lääkkeitä vähentää ja saada kipua kuriin hiukan pidemmällä tähtäimellä.

Prinsessapeili... Se siis valmistui, me Wilman kaa tehtiin se. Nyt kuvia, hän ylpeänä esittää:

Koitin blurrata sotkua, mutta ei tuolla mitkään kuvankäsittelyt riitä...

Peili on nyt siis kulta-pinkki. Se nojailee toistaiseksi lipaston päällä, koska kiinnitys meni pieleen, vääränkokoisten ruuvien takia, uusi yritys joku toinen päivä. Tää pöytämalli kelpasi prinsessalle oikein hyvin. Paremman kuvan väristä saa tästä:

Kunnon kerros lakkaa pitää olla päällä, muuten toi spraymaali kuluu ja naarmuuntuu aika äkkiä. Niin, se on halpaa ja helppoa, mutta ei kauhean kestävää, elikkä aina kannattaa lakata puupinnat maalikerroksen kuivuttua, jos esine on käyttöön tulossa...

No, Wilma tosiaan mittasi ruuvien paikan onneksi valmiiksi, niin saa sitten helposti paikoilleen peilin, kun ruuvit löytyy:

Kauheen reipas on toi assari.Ja tarkka!Toi mies on tossa niinku Wilman assarina.

Siskolle piti päällystää kenkälaatikko. Siitä en oo niin ylpee, koska (huom. vika ei oo minussa!!) päällystyspaperina oli Tigerin paperit, jotka on tosi nättejä kyllä, mutta pakattu typerästi. Eli ne on taiteltu moneen kertaan, ja ohut paperi, josta ei niitä taitteita niin vain saa pois. Joten, sen lisäksi, että paperit oli hassun kokoisia ja niitä piti yhdistellä, niissä näkyy ne taitokset ikävästi. Mutta laitan nyt kuvan siitäkin, koska mä rakastan tätä kuvien postaamista, ja kukaan ei sitä multa voi kieltää.

Ei oikein värit näy, mutta sinisävyiset oli noi päällipaprut.Niin sit mulla on hei kissoja, se näkyy kuvassa. Jos ette tiennyt. En kauheesti tuo esille sitä. Eikä se itseään. Se toinen on vaatimattomampi ja nöyrempi.

Naapurissa muutetaan taas... Jätesäkkejä kerääntyy roskakatokseen ja mä oon ihan hirvee kyylä, kun mä ikkunasta kurkin ja vakoilen, että minkänäköstä ja muotosta kassia sinne viedään, olisko jotain käyttökelpoista.... Mutta kun ihmiset tunkee tonne sekajätteeseen oikeesti ihan kaikkea, etenkin muuttaessa!
Mutta jotain edistystä on tapahtunut tässä taloyhtiössä, koska eilen joku oli jättänyt muovikassin avoinna siihen roskakatoksen lattialle, ja siellä oli nätisti pinottuna kaulaliinoja, poncho (mulla on muuten uus musta poncho, kerroinko?...) ja kirjoja. Mä taas vein kolme kylppärin mattoa ja yhden lasten kylpytakin sinne. Niitä ei enää voi myydä, mutta jos joku tarvii vaikka väliaikaiseksi matoksi niin kannattaa ottaa. Tai jos ei, niin siitä ne menee sitten rodeen. Kyllä musta on ihan asiallista jättää sillälailla esille, ehjät tavarat, tai kunnostettavat. Koska joku voi todella antaa sille sun roskalle vielä pitkänkin elämän.
Perustaisin tänne rappuun sellaisen kierrätyspöydän, jos se olisi mahdollista. Siitä on paljon tuolla alueen kirppispalstalla ollut puhetta, mutta kun eihän rappukäytävässä saa olla oikeasti sääntöjen mukaan edes ovikranssia. Nii-i, oikeasti, ei sais! Se on paloturvallisuusriski! Aatella. huh. Pitäisköhän matotkin poistaa? Entä jos ne syttyy? No, aina voi koittaa uhmata. Oon ajatellut kokeilla kauanko kestää, jos vien viherkasvin tonne porrastasanteelle. Siellä on ikkuna, saisi valoa kasvi. Ja joka huoneessa ja käytävässä pitäisi olla jotain elävää. Joko eläimiä tai kasveja. Ja papukaijoja en ehkä ihan vaan äänihaitan takia sinne veis, mutta joku vihree vois toimia.

Työttömän arki alkoi ihan niinkuin muistelinkin sen olevan. Eli no, ensin olin toki fysioterapiassa saamassa sähköhoitoa ja puolentoista tunnin hieronnan , aaaahhh, se oli luxusta, mutta arki koitti heti sen jälkeen. Eli työkkärikäynti. "Joo, ethän sä siis tänne voi tulla, jos sulla ei oo työtodistusta" -no mutta eilenhän mulla vasta loppui työt? "joo siis sä tuut sitten sen kanssa, ja siis kaikki nää sun rahat ja muut seisoo, kunnes on todistus täällä ja sit lautakunta käsittele...."-jees, moi.

Totahan se olikin. No ei se mitään. Todistus on saatavissa ja noi nyt on tota byrokratian kanssa steppailua. Kyllä siitä rytmistä taas saa kiinni.

Ja hyvä oli keskustelu fyssarin kanssa tulevaisuudesta, kun kerroin huoleni sille, siitä että kuinka mun käy, kun en oikein minkäänlaista työtä pysty ottamaan vastaan, ja niitä työkkäri alkaa sitten kuitenkin tarjoamaan... No sain aika hyviä neuvoja ja jopa ihan konkreettista tukea tarjottiin asian järkevään selvittämiseen. Niin ja kun luulin että fysio loppuu ensi viikolla, kun ei ollut enempää laitettu aikoja, ja ei ole normaalisti tapana tuolla Vega-talossa käydä pitkäkestoisempaa hoitoa, lähinnä konsultaatiossa, niin ihana fyssarini pläjäytti viitisen aikaa lisää ja varataan sitten fysiatri-aikaakin, niin saa noihin työkuvioihin päivitettyä todistusta. Oon kiitollinen että pääsin tohon taloon nyt asiakkaaksi. Ja mulle luvattiin, että sinne se hoito onkin nyt keskitetty.
Hoito on nyt ensin aika pitkälle tulevaan pelkkää kivunhoitoa, koska niihin ylikireisiin ja toisaalta surkastuviin lihaksiin ei kertakaikkiaan pääse käsiksi ennenkuin kipu on paremmin hallinnassa. Oon osaavissa käsissä ja motivoitunut, joten eiköhän tästä tuu vielä ihan hyvä!

Ohho, eksyin puhumaan selästäni. Mur. Mun ei pitänyt, sorppa. Vastedes taas enemmän positiivisuutta ja askartelua, vähemmän tylsää epikriiseilyä ja draamaa. Lupaus.

Huomenna Puotilan kartanoon Pinjan ja Pekan keikalle, ihan jännittää! Tulkaa mukaan, se alkaa klo 19!

Hyvää yötä ja huomiseen tai johonkin muuhun lähipäivään!

Peiliprojekti

Aloitin peilin tuunauksen. Eli ostin kirppikseltä Ikean peilin, joka odotti käsittelyvuoroaan. Ja niin sitten kävi, että kissa pudotti lapsen huoneessa yöllä peilin pirstaleiksi, joten vuoro tulikin ennen aikojaan! Niin kai se on, ettei pitäisi haalia tavaraa ennenkuin luopuu vanhoista, muuten kät just näin...

No mutta peili odottelee juuri ensimmäisen maalikerroksen kuivumista, tässä kuva ennen käsittelyjä:

Hiomisen jälkeen me Wilman kanssa peitettiin peili paperilla ja maalarinteipillä. Wilma osallistui tehokkaasti, niinkuin yleensä.

Päätin maalata peilin reunat kultamaalilla, ja kesken maalaamisen sain ajatuksen jostain tehosteväristä, ja pinkki voisi toimia, varsinkin tytön huoneessa. Eli sillä mennään. Pian nähdään lopputulos. Homma oli helppo, suosittelen ;)

Muutenkin suosittelen kaikkia tuunaukseen. On yllättävää ja kovin motivoivaa huomata, kuinka helppoa on saada tylsistä tavaroista tosi makeita pikkurahalla ja hauskalla puuhailulla, jos siis yhtään sellaisesta nauttii.

Hoksasin myöskin tuossa hiomishommassa, että kun olin pikkutyttö, halusin aina olla keksijä. Mulla oli usein joku laudanpätkä, nauloja, ruuveja, muttereita, naruja ja whatnot ja niistä halusin kovasti aina luoda jotain funktionaalista, uutta tavaraa. Sitähän tämä on. Eli toteutan lapsuudenhaavetta, jonka en tiennyt olevan näin pirun helppoa ja hauskaa!

Poraamiset, nikkaroinnit, maalaamiset ja muut, ne on aivan turhaan niin miesten hommiksi leimattuja. Aivan yhtä hyvin pysyy porat ja puukot kädessä tällaisella punakyntisellä prinsessallakin!

Esimerkiksi tämän mä nikkaroin ihan itse laudoista, porasin, naulasin, hioin, maalasin ja viimeistelin.:Trukkilava-diy

 

Siitä vaan tuunaamaan. Kivoja itsensäylittämisiä sa yllättämisiä ja luovuuden heräämisiä saa, kun pistää hiukan itsensä likoon ja antaa palaa vaan. <3

Huomenna laitan sitten lopputuloksesta kuvan. Saa nähdä ilmestyykö Wilma-photobombaaja kuviin jälleen ;)

 

Ciao!

Haikeaa mutta kiitollista.

Eilen oli sitten siis se viimeinen työpäivä.
Kauheasti olin ajatellut että suunnilleen pidän jokaiselle työtoverille erikseen puheen ja kerron kuinka kiitollinen heistä ja koko mahdollisuudesta olen, olisin halunnut kertoa, kuinka paljon tästä puolesta vuodesta oikeasti olen saanut, oivalluksia ja silmienavausta ja inspiraatiota. Kuinka järjettömän onnellinen olen, kun sain olla mukana kehittämässä uudenlaista konseptia, näkemässä kuinka moni asia epäonnistuu väistämättä, kun iso porukka tekee jotain uutta, jonka takana ihan kaikki ei voi edes seistä, mutta silti on mukana, kuinka epäonnistumisista opitaan, jopa iloitaan.
Saanut toteuttaa ikiomia visioita, luoda jotain ihan itse, rahapussi kouraan ja toteuttamaan. Huikea luottamus.
Saanut kokea sen, kun saat jonkun ihan hassun vision, esität sen muille ja sen sijaan että siihen sanottais, että heh, ei noin voi tehdä, jokainen sanookin että ahaa! Kuullostaa kiinnostavalta, anna palaa! Ihan uskomaton matka oli tää puoli vuotta. Opettavainen. Todella paljon opin omista vajavaisuuksistani mutta vielä enemmän löysin uusia vahvuuksia, joita en missään muualla olisi löytänyt.
No enhän mä mitään puheita pitänyt, ja tajusin, että mä olen kyllä muistanut sanoa noi asiat jokaiselle, yksitellen, eri tilanteissa. Hyvä niin! Ei tollaisia kannata pitää sisällä, ne pitää sanoa niille jotka ansaitsee sen kuulla, ne saa siitä hyvää energiaa omaan elämäänsä, se on tärkeetä. Ei sitä oikeaa hetkeä välttämättä ikinä tule, jos sellaista erityista odottaa vaan. Voi heittää ihan ohimenevässä hetkessä vain niitä kiitoksia. 
Ja nuorten kanssa työskentely, mulla oli siis koko kesän tosiaan kaksi nuorta kerrallaan kesätöissä, mun ohjauksessa. Todella opettavaista, ei aina todellakaan helppoa, se olikin ehkä juuri se osuus jossa eniten niitä vajavaisuuksia itsestäni löysin. Ja sitten se lopputulos, kun eilen nämä ko. nuoret tuli kyynelsilmin halaamaan ja kysymään, että onks sun pakko mennä, eksä ajattele meitä yhtään?? (toi viimeinen osin kyllä läpällä... ;) )

Leipoi ne mulle kakutkin.

Nyt onkin sitten aikaa, joka vissiin hiukan jännittää, vai mitä luulette, kertoisko viimeöinen uni siitä jotain: Olin tyttären kanssa jossain valtavassa tornissa, jossa oli sellainen fantasia-velho, joka havitteli suurensuurta kelloa. Tytär kulki kellon ohi ja vahingossa tönäisi viisareita roimasti eteenpäin. Mä taas hyppäsin suoraan kellotauluun uimaan. Velho nappasi viisarit ja me päätettiin auttaa sitä pakenemaan niiden viisarien kanssa. :O
Sellasta.

Mutta törmäsinpä aamulla heti taas niin hienoon kirjoitukseen, että linkkaan sen tänne, jos osaan. Kiitollisuus. Siskontytär soitti mulle äskön ja puhuttiin nöyryydestä ja kiitollisuudesta pitkä tovi, olen niin onnellinen ja ylpeä, kun noin nuoret saa näitä oivalluksia ja oikeasti alkaa elää niiden mukaan.  Upeeta ja liikuttavaa. Olen kiitollinen.Kiitos <3 Niin siis toi Kiitos on se linkki. Hiffasitko? Ku se on tollee erivärinen.

Nyt alkaa sitten se pohdinta, että mitä seuraavaksi.
Mä haluan hetken aikaa, että saan ihan rauhassa kasata ajatukset tosta upeesta työkokemuksesta, siinä heräs niin paljon uudenlaisia ajatuksia ja idiksiä, että on pakko hiukan keräillä ja miettiä, miten niistä sais punottua sellaisen yhtälön joka toimisi. Ei epäilystäkään etteikö se onnistuisi, ja etteikö joku ihan mahtava yhtälö löytyisi. Kun on sen aika. Nyt on aikaa pohtia ja maistella niitä juttuja ja samalla toteuttaa niitä visioita, joita on mahdollista toteuttaa näin kotona ollessa. Eli ihan hyvät ajat on edessäkin. Ei hätää.

Nyt taidan keittää hiukan minttu-inkiväärijuomaa ja nostaa jalat rahille, mennä sohvalle löhö-asentoon ja laittaa jonkun katsomattoman leffan pyörimään. Tai katsotun. Esimerkiksi Kuolema Pukee Häntä on aivan loistava ja valloittava klassikko-pläjäys tällaiseen päivään ;)

Inspiroivaa tiistaita kaikille!
Jos inspis loppuu kesken, voi käydä vaikka tuolta kurkkimassa lisää ideoita! Petran Pinterest

Sisaruksia

Tultiin juuri sisaruslounaalta, joita ei kesällä ole juuri ollutkaan. Aiemmin niitä oli siis joka sunnuntai, aina jonkun sisaruksen luona vuorotellen. Itseasiassa joukossa on yksi serkkukin, enemmän tai vähemmän vakkarina.
Tänään oli yhdistetty yhden siskon synttärit, saman siskon perheen tupaantuliaiset ja sitten ihan se sisaruslounas. Asunto oli aivan mahtava, Ruoholahdessa ihanalla merinäköalalla kahdessa kerroksessa. Kävis kateeks, ellei olis niin onnellinen heidän puolestaan. Oli aikakin saada tilaa ja ilmaa. Hyvä te!

Lounaalla oli poikkeuksellisesti myös meidän äiti! Se jos mikä on aina mukavaa, meillä on ihan mielettömän kiva ja ihana äiti.

Ruoaksi oli tänään haukipihvejä, paistettuja perunoita ja ruusukaaleja (jotka muuten ei oo yhtään niin pahoja, kuin kaikki lapsuudestaan luulee muistavansa, kun ne valmistaa oikein, eikä keitä liian pehmeiksi) ja ihanaa oliivi-fetaleipää, joka oli jostain kreikkalaistorilta? No jostain sellaisesta, en muista enää...
Jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja sitä Kolmen kaverin jäätelöä, makuna mansikka-vanilja. Oli törkeen hyvää hei, se mansikka maistui ihan samalta kuin silloin lapsena, kun me saatiin jäätelökone ja tehtiin jätskiä tuoreista mansikoista! Tosi raikasta.

Aika vähän tuli otettua kuvia, vaikka tuntuikin että kaikki vain jatkuvasti napsi kuvia hetkistä, unohtaen elää niitä... Kuten nykyään on tapana. No, tässä pari kuvaa silti, ruoista ja esiintyjistä.

Duo Pinja ja Pekka. Ihana uusi biisi. Kannattaa käydä keikoilla, jos osuu lähelle, mm. Puotilan Kartanossa ensi torstaina olisi yksi, klo 19 ;)

Tuliaisina vein purkin niitä vihreitä tomaatteja ja kurpitsasäilykettä jonka tein aamulla. Siinä oli perusliemi, eli kanelitankoja ja inkivääriä ja sokeria ja etikkaa. Kurpitsa kuutioina. Toimii hyvin liharuokien kanssa, joulukinkun kaverina aika huippu. Niin ja maalasin äkkiä myös lasipurkin kauniiksi ja vein sen vieras-tuhkikseksi sinne, koska niillä on viimein parveke, itseasiassa kaksi ja kattotasanne lisäksi :P ja kukaan siellä ei tupakoi, mutta toi mun mies vielä toistaseks polttaa (ei enää kauaa, usko pois) niin ajateltiin viedä oma tuhkis mukana.

Eilen taas löysin uuden etnisen kaupan itiksestä, jonka ohi aina kuljen kiirehtien, syystä että juuri ennen sitä kauppaa on sellainen kosmetiikkamyymälä, jonka myyjät väijyy siinä käytävällä vaatien naisia sisälle ilmaiseen käsihoitoon. Kerran menin, kun joku kreikkalaispoitsu tarpeeksi jankkas. Mun kädet ei ole ikinä olleet niin sileät, mutta ne tuotteet maksoi toistasataa euroa.... Sitten se Daniel-poika vielä loukkaantui verisesti kun en ostanut, suorastaan käytin häntä hyväkseni.Sen jälkeen on siitä ohi meneminen ollut hirveetä! Vältän katsekontaktia, mutta en halua vaikuttaa siltä että vältän. Joten aina kaivan laukkua, katson huolestuneena puhelinta, hieron ohimoita, näytän pahoinvoivalta... Mitä vain, etten joudu sanomaan mitään sille hyeenalle siinä!
Niin, se etninen kauppa. Siellä oli puolet halvempaa ruusuvettä kuin mun edellinen! Sitä siis suihkin kasvoilleni vähän väliä, tekee ihanaa, virkistää. Ja siellä oli myös halpaa manteliöljyä, josta haluan tehdä kuorintavoiteita, sitten siellä oli piparminttuvettä, joka on ihan mahtava kun flunssakausi alkaa. Ja siellä oli siis vaikka mitä ihanaa, niinkuin niissä aina on, mä menen ihan tiloihin aina kun menen sellaiseen.

Illalla tein pitkästä aikaa korviksia muutaman parin, kun olin viime viikolla tilannut uusia korviskoukkuja ja helmiä. Tilaan aina vain vääränkokoisia helmiä, luovutan niiden kanssa kohta, kun on valtava lokerikko täynnä miljardia kokoa erilaisia ja erivärisiä helmiä, mutta mitkään ei oo niitä, joita haluaisin käyttää!! Lopulta mä huomasin siivonneeni ja järjestelleeni koko työpöytäni, se oli uroteko, vakuutan! Pikkuisten helmien ja koukkujen ja neulojen kanssa kun puuhailee, on kaaos aika nopeasti sellainen ettei siihen mielellään koske, ennenkuin on pakko. Joku "flow" eilen sai valtaansa ja se vaan tuli hoidettua. Se onkin sellainen työpiste, jossa pitäis ihan joka hetki laittaa ne kamat paikoilleen kun on käyttänyt, muuten se on taas aika pian kaaos.

Pihapiiristä tuli pari mukulaa meille illalla leipomaan mutakakkua ja katsomaan telkkaria, yksi jäi sitten yöksikin. Ohhh ja mä sain Tempur-patjan! Siis ihan uskomatonta. Se tuli siis miehen kautta, kun sen duunikamulla oli vanhempiensa kämppä tyhjennettävänä ja myy sieltä kaiken pois. Mies ja isänsä kävi siellä eilen ja osti parisängyn erillisillä petareilla, uudenveroinen. Toisella puolell aoli tempur. Ja Victorinox- paistinpannuja ja ihana työtuoli mun työpöydälle. Joku tanskalais-designtuote se oli, tyylikäs ja todella hyvä istuttava. Eli hyviä uutisia tuplana mun selälle. Ja kyllä voin ensimmäisen yön jälkeen sanoa että aaaaahhhh. Heräsin yöllä kaksi kertaa, havahduin samaan aikaan kuin yleensä alkaa hermosärky, todetakseni että eipä alkanutkaan! Pöpperöisenä menin herättämään sitten miehenkin, "hei, herää, herää! -No mitä nyt? -Ihan älyttömän ihana sänky! Ihana nukkua! Ei oo kipuja! -Hmmmm. kiva..." Se oli ehkä hiukan ajattelematonta, mutta olin niin kovin suurissa onnentunteissa silloin aamuyöllä, että iiihan pakko oli saada jakaa ne.
Maailmassa ei voi olla liikaa onnellisuutta, kellä sitä on, on velvollinen sitä hiukan jakamaan ympärilleen ;)

Kaappi/yöpöytäprojekti hiukan nyt pygii. Johtuu ehkä siitä että se on niin iso projekti, etten halua liian hätäisesti ja summanmutikassa valita sitä väriä. Ehkä se ei voi olla ihan hirveen hysteerinen, eli raidallinen tms. Mutta kun on ne kaks asiaa jotka haluaisin siihen kokeilla, eli ne väriefektit sisäpinnoille ja se tapetti. TAI luovun toisesta ja käytän sen siihen peiliin, joka odottaa tuunausta myös. Sain pari kenkälaatikkoa tuunattavaksi siskolta, pitää päällystää ne Tigerin papereilla. Aloitin jo, mutta jatkan varmaan huomenna.

Ette arvaa miten hyvältä täällä juuri nyt tuoksuu.... Kuivatin valtavan laventelikimpun juuri uunissa.
Teen muutaman tuoksupussin, että voi laittaa lakanahyllyyn niinkuin ennenvanhaan.
Ja tein iltajuomaa, mintunlehtiä iso nippu ja pari laventelinlehteä ja kiehuvaa vettä päälle. Ihan perus, mutta niin hyvää. Tyttökin tykkäs iltajuomana.
Nyt pitäis aktivoitua keksimään jotain oikeasti hyvää ja kivaa käyttöä kaakaonibseille, joita mulla on aika iso pussillinen. Ne on silloin tällöin hyviä esim. jogurtin joukossa, mutta kun se jogurtti on mulle hiukan sellanen kausituote. En jaksa monena päivänä peräkkäin sitä syödä. Jotenkin haluaisin leivonnassa käyttää niitä mutta en tiedä vielä miten. Jos on vinkkejä, niin otan kiitollisena vastaan.

Nyt meen ehkä taas nauttimaan siitä patjastani. Huomenna vielä työpäivä/ilta, sitten on enää yks palaveripäivä, johon en oo varma osallistunko ja sitten se oli niinku siinä. Se duunijakso siis. Haikeeta...

Ihanaa sunnuntai-iltaa sinne! <3

Viikonloppu-höpinää

Huhhei... On pitänyt olla hiukan täältä kirjoittelemasta pois kun on ollut iltatöitä. Mikä on kyllä ollut älyttömän nastaa, mikä sen hauskemapaa oikeasti, kuin viettää iltaa 13-16-vuotiaiden kanssa, kuunnella mitä niiden päässä liikkuu (kun pääsee sen "seksi-energiajuoma-nickiminaj-tissit"keskustelun ohi). Fiksuja juttuja ja paljon pohdintaa ja uteliaisuutta. Pitäis vaan malttaa, että tosiaan pääsee sen ensimmäisen vaiheen ohi keskustelussa... Aika harva ton ikäinen meinaan ihan suorilta alkaa aikuiselle ihmiselle avaamaan ajatuksiaan... Ei ne kyllä vielä mullekkaan paljoo avaudu, paria lukuunottamatta, ja siihen ehkä päästäis jossain vaiheessa, jos suhde säilyis, mutta työt loppuu maanantaina, joten se siitä :( Nyyh.
Aion kylläkin jatkaa tuolla nuorisotalolla vapaaehtoistyötä, joten siinä tarjoutuu sitten mahdollisuuksia. Tavallaan pakkokin jatkaa niin, koska jos puoli vuotta ensin koittaa saada luottamusta ja suhdetta muutamaan nuoreen, ja sitten kun siihen alkaa hiukan lämmetä, niin häipyy kuvioista.. Ei kauheasti lisää nuoren luottamusta aikuisiin.
Se töistä.

Vapaa-aikana on ollut puuhasteluja, nyt taas enemmän noiden säilömisten kanssa... Viime viikolla mun ihana puutarhuri-työtoverini oli jättänyt mulle pussukallisen satoa töihin, pari lasipurkkia ja kilon sokeria, jotta saan säilöä <3 Aika söpöä. Tässä kuva, tietenkin, siitä puuttuu ne tomaatit, jotka sain eilen, niitä oli n. kilo tuon puolenkilon päälle. Aika paljon, ma sanon..

Kulhossa olevat on omalta parvekkeelta, pikkuiset vihreät kirsikkatomaatit töistä. Ne siis säilötään vihreinä. Kurpitsasta teen jo hyväksi lisukkeeksi todettua hilloketta, voin jakaa ohjeen, kun teen sitä, ehkä tänään illemmalla.
No, noita tomaatteja sitten (ja sitä kilon satsia siis päälle) ensin keitin suolatussa vedessä, sitten niistä piti "irroittaa kuoret". Ei niitä kuulkaa niin vain irrotettu! Jumankekka mikä homma! Mä siis tein virheen, koska niistä olisi pitänyt leikata kannat irti ennen keittämistä. Muistin kuoret sentään rei'ittää, mutta kantoja en leikannut. No, se tarkoitti siis sitä että kun ne tulikuumina reikäkauhalla nostin liemestä, niin piti sormin niistä rapsuttaa kuoret irti, jokaisesta yksitellen tietenkin. Kaksi tuntia huonossa asennossa (hyvää ei vain saanut) niitä hinkutin, osa hajosi aivan mössöksi, osa pysyi kasassa.
No sitten kiehautin liemen, jonka itse sitten freestylena kehitin. Siihen tuli vettä, etikkaa, kanelitankoja, neilikoita ja muutama pätkä tuoretta, kuorittua inkivääriä sekä hyytelösokeria.
Mulla on aikalailla samankaltainen toi säilöntäliemi aina, mutta se on tosi hyväksi todettu.
Noniin, tässä siis lopputulos, pari purkkia mallina:

Niin on nätti!
Laventelinoksat vaikuttaa olevan vain ja ainoastaan somisteena ja rekvisiittana, mutta ne on oikeasti kyllä siinä kuivumassa, sain ison puskan niitä eilen (se lahjoo mua aika paljon se puutarhuri <<<<3 )
Laveneteleista teen varmaan ihan vain tuoksu-asioita perinteisesti.
Mutta tomaattipurkit on musta ihan mallikelpoisia ja kauniita!




Joku nainen vei meidän puutarhasta/puistosta kaikki avomaankurkut yks päivä... Oikeasti, ihan käsittämätön emäntä! Se oli muovipussien kanssa siellä kyykkimässä, ja mun työtoveri juoksi ulos, ja huusi että hetkinen, mitä sä oikein duunaat?? Rouva katsoi vain ja jatkoi, kunnes työtoveri juoksi lähemmäs, niin rouva juoksi pakoon (??), kiersi puiston ja palasi vielä hakemaan loput kurkut! Unbelievable! Se putsas koko penkin. Ei voinu ku nauraa lopulta oikeesti.... Pokkaa on.

Tänään, jos luoja suo, ja mun niskalukko antaa periksi jossain vaiheessa, pitäis hioa kertaalleen pohjamaalattu kaappi, valita siihen nyt viimein se väri (en osaa päättää!) ja aloittaa maalaaminen. Ainiin, en oo näyttänyt sitä, se on siis se yöpöytä/kirjoituspöydän osa, jonka dyykkasin roskiskatoksesta, ja aion tehdä siitä hienon, se oli tosi rumilus.
Ja mä vannon, kun mä olin ottamassa tota kuvaa, niin ajattelin että jes, kerrankin kuva ilman kissaa. Kun kuva oli napattu ja katoin sitä, niin.... Ehtihän se.
Ultimaattinen photobombaaja toi Wilma.
Se vain kokee olevansa niin kertakaikkisen upea yksilö, että kuva ilman Wilmaa ei ole ottamisen arvoinen.

No mutta. Kaapista olen nyt irroittanut jo ovet, nupit ja laatikon ja siis tosiaan hionut ja pohjamaalannut. Nyt pitää hioa hiukan maalipintaa tasaisemmaksi ja sitten..... Mun ajatus on, että sisäpuoli olisi eriväristä, joku tehosteväri, niin että kun avaa kaapin tai laatikon, vilkkuu joku magee sähäkkä väri. Niin ja toinen ajatus oli että laatikon etupaneeli ja kaapinovi olis tapettia. Löytyi nimittäin sellasta retroa valko-oranssia tapettia, raidallista. Houkuttais käyttää sitäkin.. Vetimet mä siis aion korvata joillain hienoilla, päätän ne ja niiden värin yms vasta kun oon maalannut. tietenkin.

Katotaan, jos saan nyt vielä tänään tehtyä jotain, niin voin laittaa kuvia. Kohta meille tulee uus sänky, saan Tempur-patjan.... Voi tehdä aika hyvää, toivon ainakin. Voihan se olla huonokin.
Akupunktio oli aivan upeeta taas viime keskiviikkona, mutta valitettavasti siitä alkoi taas helvetti... Seuraava yö oli ihan hornaa, samoin seuraava päivä... Ja tasaisesti sen jälkeen. En tiiä... En halua ajatella että se liittyy akupunktioon, se kun tuntuu samana päivänä aina niin taivaalliselta!
Ans kattoo ny, sano Turusen Pyssy.

Kahvia, kipulääkettä ja sitten hiomaan! Hiiohoi!

Huh, valmis!

Kävi niin, että mies toikin mulle palan tosi kaunista, oikeasti wanhaa tapettia, niin olihan se hylly sitten vielä koristeltava.
Sopivan haastava homma muuten oli tuo tapetointi, kun hylly oli jo seinässä (siihen peltiseinään sen kiinnittäminen oli sen verran hankalaa, että ei otettu sitä alas tapetoinnin takia), eli siis tein sen seuraavasti:
Mittasin takaseinän mittanauhalla, lisäsin puolisen senttiä joka suuntaan, kun leikkasian tapetin.
Sitten sekoitin lasipurkkiin saman verran askarteluliimaa ja vettä, ja tässä tulikin ensimmäinen raivokohtauksen pidättelyn paikka, kun sitä ensin siveltimellä levitin siihen takaseinään. Luulenpa että siihen seinään olisin voinut tehdä hiukan liimaisempaa seosta. Tai nyt kun mietin, olisiko ollut parempi levittää liima suoraan tapettiin? Ehkä ei, olisi saattanut kastua loppuvaiheessa liikaa se paperi, oli kuitenkin aika haurastakin jo se vanha paperi.
No, siis siveltimellä takaseinä siis kauttaaltaan, ja sitten asettelin paperin päälle. Se oli vaikeaa, kun oli ahdas tila. Että sain sen suoraan. Ahhhh..... Oli vaikeaa. Mutta toisaalta helpottavaa on se, että liima-vesiseos on tosiaan märkää ja sallii virheet, koska papaerin saa aika monta kertaa otettua irti ja aseteltua uudelleen. Näin myös tapahtui.
Kun olin saanut viimein tapetin oikein, levitin siveltimellä monta kerrosta vesi-liimaseosta paperin päälle. Siitä tulee mun mielestä oikein kaunis pinta, ei tarvi mitään sikakalliita askartelukauppojen Lakkoja tai Decoupageja, koska toi seos korvaa ne täysin. Se kuivuu sopivan kiiltäväkis, juuri niin paksuksi, kuinka monta kerrosta sivelet, ja hillitty kiilto, ehkä vähän sellainen mattapinta.
Olen käyttänyt tuota reseptiä kaikissa päällystystöissä, niin metalliin, lasiin kuin pahville tai puullekkin, se käy kaikille pinnoille.
No niin, sitten vain odottelin yön yli että seos on kuivunut ja mattoveitsellä leikkasin reunoista ylimääräiset pois, joka ei tosiaan onnistunut ihan niin siististi kuin olisin toivonut, koska koitin hölmö tehdä sen jo eilen, kun reunat oli vielä kosteita. No repesihän se hauras paperi, ja teki koloja reunoille. Höh, mutta tuopahan itsetehdyn näköä, muuten kaikki luulis, että se on joku super-kallis design-tuote Stockalta tai Ulukomailta. No ei oo, ku roskiksesta Roihuvuoresta!

Ja nyt, rakkaat lukijani. Te, jotka ette vielä Facebookissa siis nähneet kuvaa. Tässä se on. Minun ylpeyteni, ja kalustetuunaus-urani ensimmäinen valmis tuote:

Kuvan kissa liittyy kaikkiin tapahtumiin olennaisesti ja joka paikassa. Aina.

 

Että siitä vaan sitten tuunailemaan! Helppoa ku heinänteko, jos vain on innostunut! Koska rajojahan ei ole. Nyt olis sitten se peili, josta puhuin, ja kun se mulle tuotiin perjantaina, kauhistuin, koska luulin sen todellakin olevan vanha, retro, puusepän tekemä peilinkehys, mutta sen takapuolella oli IKEA-tarra! Ihan hirrrveetä! No eikä oo. Tuunaan sen hienoksi niin, että kukaan ei arvaa sen alkuperää enää.
Sitten olis se yöpöytä tuossa jonossa kans. Saatan siinä käyttää tota tapettia myös, oli sen verran hyvännäköistä se.
Ja kanaverkkoa olis kans, jota ajattelin yksiin isoihin kehyksiin pingottaa, jotta siihen saa roikkumaan kaikenlaista hauskaa. Noh, onhan näitä projekteja, ja hyvä niin :)

Ruoka-asiaa sen verran, että tein aika ihanaa kasvisruokaa perjantaina. Uusi tuttavuus, palmukaali, jota kasvaa tuolla asukaspuistossa (duunissa) eikä kukaan oikein tiennyt siitä mitään. No, eräs ihastuttava taidekasvattaja kävi tutustumassa meidän puistoon ja kertoi tehneensä maukasta pastaa palmukaalista, ja ohje on seuraava:
Kerää kaalit, (se on tämän näköinen:)

Osaa oli kaalikoi syönyt, mutta se ei haittaa. Kaaleja aina syödään, koitappa kasvattaa rucolaa parvekkeella... Ei onnistu!

Sitten kaalit vain leikataan sellaisiksi viipaleiksi, muutaman sentin paksuiksi, varsineen.
Keitä pasta. Freesaa kaalisuikaleet oliivi-öljyssä, lisää valkosipulia joukkoon maun mukaan. Freesaile kaaleja jonkin aikaa, ne menevät aika pieneksi, kasaan.
Kokeile maistamalla, että varret/lehtiruoti on pehmentynyt hieman, raakana se on niin kovaa, että ei ole mukavaa syötävää.
Lisää ruususuolaa ja mustapippuria. Kaada lehdet pastan joukkoon ja sekoita. Lorauta joukkoon balsamicoa, ripottele päälle parmesanlastuja. Ihan loistava ruoka!

Nyt pitää lähteä uhmaamaan syksyistä säätä Linnanmäelle. Viedään oma ja naapurin lapsi yllätyksenä sinne, kun saatiin rannekkeet! Kiitos vain sinne Leville, kyllä tulee tytöt onnellisiksi :)
Itse en enää voi laitteisiin mennä, mikä on kammottava harmi! Mutta siksipä juuri otetaan kaveri mukaan, kun ei toi tyttö yksin niihin halua, ja ymmärtäähän sen.
Aloitin eilen ranskantunnit tyttärelle, kun on sitä toivonut. Tehtiin liitutaulu (ei tarvi olla liitutaulumaalia, mattamusta spraymaali käy yhtä hyvin, vinkvink) ja ollaan nyt tervehdyksissä.
Eli Au Revoir vaan kaikille! A tout a l'heure!