Wanha Vuosi vs. Uusi Vuosi

Näin uuden vuoden aattona kaikki yleensä postailee menneen vuoden summauksia ja tulevan vuoden toiveita sosiaaliseen mediaan.
Mäkin taas ajattelin hiukan vuodattaa tänne.

Vuosi 2013 on ollut mieletön matka. Edeltäjänsä oli huikea ja luulin, että se olisi se kaikkein tapahtumarikkain ja oivalluksineen täyteläisin vuosi, mutta olin väärässä. Tämä kulunut vuosi oli vielä asteen hurjempi.

Koin todella voimakkaita asioita, oivalsin ihan uusia asioita jotka sai elämän monella tasolla nytkähtämään roimasti eteenpäin.
Terveyspuolella vuosi oli myös raju, selkä meni viimein niin huonoksi että se leikattiin, leikkaus taas ei ilmeisesti tehnyt ihan sitä mitä olisi odottanut, taas ollaan lähtöpisteessä, mutta se on asia josta en osaa tai halua masentua mitenkään.
Selkäsairauteni kaikkine kauheuksineen on ollut omituinen siunaus myöskin. Se on opettanut mulle itsestäni ja elämästäni enemmän kuin muut kriisit yhteensä.
Ja nykyään kun tulee kipujaksoja, ajattelen automaattisesti että nyt on kivun aika, ja kipu tuo taas jotain uutta elämään, ei se tee mulle pahaa. Se on pakollista ja sen sietää, kun ajattelee sen olevan vain vaihe ja väline jonkun tarpeellisen asian toimittamisessa.

Itsetutkiskelun kannalta vuosi oli myös jännä, väitän olevani itseni ja kaikkien elämänvaiheitteni kanssa enemmän sinut kuin ikinä ennen.

Opiskelun aloittaminen on ollut isoin juttu aikoihin ja luulenpa sen olevan myös tärkeimpiä valintoja elämässäni. Koen hyvin vahvasti sen olevan minulle tarkoitettu juttu ja sen johtavan suurempien unelmien toteuttamiseen. Jo siellä oleminen tällä hetkellä tuntuu jonkinlaiselta unelman toteutumiselta. Ja ennenkaikkea hyvin tärkeältä.

Huomasin ihan vuoden loppupäivinä myöskin, että kun vuoden alussa tein seinälle taulun, ns. Mood Boardin, johon liimasin kuvia jotka joko kuvastaa unelmiani tai joissa on jotain sellaista joka sai silloin minussa aikaan voimakkaita mielihyvän tunteita, niin näistä unelma-kuvista lähes jokainen oli toteutunut tämän vuoden aikana! Ne kuvat siis vain olivat siellä taululla, en niitä sen kummemmin liimaamisen jälkeen edes huomioinut, mutta olin niitä kuitenkin alitajuisesti vetänyt puoleeni, kun ne siellä esillä olivat. Hieno fiilis oli huomata, ja täten siis suosittelen kaikkia tekemään unelmistaan vastaavanlainen mood board jonnekkin seinälle, tai vaikka vain vihkoon. Toimii.

Nyt olen sohvalla viltin alla, shamppanja jäissä odottamassa, tulin juuri fysioterapiasta, jossa todettiin että suoliluu li luiskahtanut pois paikoiltaan joka selittää tänä aamuna kovasti kipeytyneen lonkan ja alaselän. Huoh... Sitä nyt siis venyttelemään ja paikoilleen hivuttelemaan Uuden Vuoden juhlinnan lomassa.

Kaikenkaikkiaan siis, olen ihan hurjan onnellinen, mulle on sattunut paljon kurjia juttuja, osa tänä vuonna, osa aiemmin, mutta se, mitä olen lopulta niistäkin jutuista itselleni saanut ja miten niistä kasvanut, on ollut niin arvokasta, etten ainuttakaan kokemusta vaihtaisi pois. Olen onnekas, onnekas tyttö ja haluaisin kovasti että osan siitä onnekkuudesta onnistuisin levittämään myös ympärilleni ainakin jollain hyvyydellä ja kiltteydellä.

Tytär sai lahjaksi kakkutikkarikoneen, jota olisin pitänyt totaalisena humpuukina, ellen olisi hänen kanssaan niitä eräänä päivänä tehnyt, ja koristellut ja joutunut toteamaan että ne oli aivan hurmaavia ja ihania!
Niitä tullaan meillä tekemään useasti, nopeita ja herkullisia jälkiruoka-söpöläisiä. Ja miltä kuulostaa shamppanja ja kakkutikkarit, ehkä jollain tumma suklaa-kuorrutuksella ja nonparelleilla... No ehkä hiukan suloiselta, hä?

Jos koette tärkeäksi ampua raketteja (jota en suosittele kenellekkään, kallista saastuttamista ja vielä hengenvaarallista ja eläimille ja meikäläiselle ahdistavaa) niin käyttäkää laseja ja ennenkaikkea JÄRKEÄ!

Ihanaa Uutta Vuotta, ensi vuonna nähdään, siitä tulee taas niin jännittävä reissu! Tuskin maltan odottaa!

Hyvää Joulua!!!

Ihanaa, se on täällä! Porkkana- ja Bataattilaatikko on valmiit, pikku-pikkukuusi viime hetkellä haettu myyjältä (olin jo puhunut itseni ympäri, ettei kuusta tule, mutta kaipasin tuoksua niin, että pakko oli hakea), paketit piilotusta vailla, päätettiin nimittäin tänä vuonna tehdä niin, että kun pukki ei pääse meille, niin me piilotetaan kaikki lahjat eri paikkoihin, ja lähetetään kuvaviestinä vihje, mistä lahja löytyy. Mukavaa leikkiä aattoiltaan.
Jälkiruoaksi kokeillaan Glögi-pannacottaa, kun se kakku oli niin menestys.
Kerron sitten toimiko :)

Nyt, Ihanaa ja luovaa joulun aikaa kaikille!

Yo! Yo! Yo-lupuuhia

Pakko se on alkaa tonttuhommiin vaikka ei ihan joulufiilistä oo saanutkaan...
Perjantaina on nimittäin perhettä tulossa aikaiseen joulunviettoon, koska ollaan sisarusten kanssa pitkästä aikaa erillään koko joulu, eli lahjat vaihdetaan sitten perjantaina.
Kuten aiemmassa postauksessa paasasin, en ole juurikaan siis ostellut lahjoja, mutta tehnyt kyllä.

Jos olet mun sisko tai siskontyttö, lopeta lukeminen nyt. Luet sitten joulun jälkeen, jos haluat ;)

Tein taas niitä kuorintavoiteita, piparminttu-sellaisia, nyt kokeilin sekä manteli- että kookosöljyllä. Manteliöljy on ihan okoo, mutta kyllä toi kookos vie voiton nyt ainakin tässä hommassa. Se on niin ihanaa, kun se sulaa iholle ja tuoksuu niin älyttömän herkulle. Vielä kun se tuoksu sekoittuu piparminttuun, niin ai että.....

Kauheen vaikea saada värejä oikein kun pääsee kuvaamaan aina vain keinovalossa, mutta kiva vaaleanpunainen raita tuli kaikkiin, sen sain aikaan siten, että kun samalla olin tekemässä vispipuuroa, niin otin kiehuvista puolukoista pari lusikallista lientä, jota tiputin hiukan sokerin joukkoon.

Niin ja tuikut on siis koristeltu tarrapitsillä, ne on ihan kiva lahja kun niitä on useampia nätissä purkissa, esim opettajille tai muille sellaisille ns. pakollisille...
Isommassa purkissa taas on huumaavan tuoksuista kylpysuolaa jonka tein kuivatuista laventelin lehdistä ja merisuolasta. Meinasin tiputtaa laventeliöljyä joukkoon, mutta noi tuoksuu kyllä itsessään niin hyvälle, ettei tarvi. Kokeilin jalkakylpyyn niin, että kaadoin kiehuvaa vettä suolan ja lehtien päälle ja annoin sen jäähtyä niin, että juuri ja juuri pystyi jalat upottamaan, ja kylvetin jalkoja niin kauan kun tuntui hyvältä. Ja kylläpä tuntuikin hyvältä.. Laventeli rauhoittaa ja suola poistaa turvotusta, ihanteellista kun on seissyt tai juossut asioilla päivän.

Perjantaina aion kokeilla ekaa kertaa glögi-juustokakkua, sitä on kehuttu ja on ihan helppo tehdä. Se on hirmu kaunis ja sen saa koristeltua aika kivasti jos vaan viitsii. Ohjeen voisin vaikka linkittää tähän, jos joku haluaa kokeilla.
Niin ja taatelimuffinssit teen myöskin.

Lauantaina pidetään sitten tyttären kaverisynttärit, oikeat oli jo viikko sitten, mutta lapsonen oli lapin reissulla, niin pidetän nyt pikkubileet sitten jälkikäteen.
Sinne ajattelin ensin tehdä sellaisen Piñata-kakun, joka on sisältä ontto ja täytetään karkeilla, oli jossain joulu-lehdessä ohje, mutta kamuja on nyt tulossa niin vähän, että jätän kakun ehkä kokonaan pois ja teen muffinsseja ja jotain muuta mikä tulee mieleen. Kunhan saa koristella. Tein hienot viiri-coctail-tikutkin jo muffinsseja taikka coctail-paloja varten. Tietenkin siis washi-teipeistä ja coctail-tikuista.

Nyt taas jokaöiseen taisteluun kuuta ja sen aiheuttamaa neuroottisuutta vastaan. Eli pyörimään migreenissä sänkyyn.

Ihanaa kun saa leipoa joka päivä! Taikinaterapiaa!

Joulu-hysteriaa odotellessa

Jostain kumman syystä varsinainen joulu-hysteria on tänä vuonna antanut odottaa itseään. Syynä voi olla uusi iso asia elämässä, eli koulu, joka on vienyt aika ison siivun mielestä. Se on kyllä ihanaa, täytyy sanoa.
Meillä on siellä ihan hirveen hauskaa koko ajan, tosi mukavat opetusmetodit on käytössä, jatkuvaa heittäytymistä ja esiintymistä ja luovuutta. Upeita tyyppejä ymprillä, joiden kanssa leikkiä.

Mutta on tässä nyt hiukan fiilistelty, nytkin soi joulumusiikki taustalla ja viime viikonloppuna tein ihania taateli-muffinsseja. Luulenpa että tänä vuonna taatelikakut vaihtuu kokonaan muffinsseihin, sen verran kiva oli niitä tehdä ja mehevä maistella.

Maatuskamuffinssit oli ihan kuin taatelikakku minikoossa. Nam.

Ohje oli oikeastaan täysin sama kuin kakussa, mutta ilman kermaviiliä, jota siis kaikki ei suinkaan kakua käytä, mutta mulla se on kuulunut siihen mun jokavuotiseen perinne-kakkuun, jota kaikki rakastaa. Siihen kuuluu olennaisena osana ruskea sokeri, mieluiten täysruokosokeri, eli intiaanisokeri, kermaviili ja oikea voi.
Näihin lisäsin hiukan kookohilloa mehevöittämään ja sokerina oli ruokosokeri. No siis laitankin suoraan ohjeen, niin ei tarvi selittää.

Taatelimuffinssit à la Hyster-Syster
 2 dl vettä
250 g taateleita (1 pkt)tai 200 g ja pari rkl kookoshilloa
1½ dl Ruskeaa sokeria (inkkari- tai ruoko-)
100 g voita 
3 munaa
2½ dl Erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 dl mantelirouhetta)

Kiehauta vesi ja taatelit kattilassa ja anna taateleiden soseutua. Lisää sokeri ja voi seokseen sulamaan, anna jäähtyä hieman. Vatkaa jäähtymisen loppuvaiheessa munat yksitellen joukkoon. Lisää taikinaan vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja halutessa mantelirouhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se lusikoiden avulla muffinivuokiin. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min

Ja kuten kakku, nämäkin vain paranee päivien myötä, jos pystyy pitämään itsensä kurissa.

Kuten mun facebook-kamut on huomannut, on tänä vuonna erityisen vaikea seurata kulutus-hysteriaa näin joulun alla. Tämä ilmiö on raivostuttanut jo kauan, mutta nyt se tuntuu aivan sietämättömälle. 
Aikuiset ihmiset raivo silmissään hikoilee kaupoissa, koska on pakko ostaa sille Marjatallekkin nyt jotain kun sekin viime vuonna toi sen kynttilänjalan.... Miksi? Jos Marjatta loukkaantuu, on hänellä joku ongelma. Ihan oikeasti, kauhea ajatus on, että ihmiset ei vieläkään herää tähän tosiasiaan, että ei näin voi jatkua.
Tää voi kuulostaa kornilta, myynhän minäkin asioita ja tavaroita, mutta mun huolenaihe koskee sitä pakkokuluttamista, jota tapahtuu tällaisina juhla-aikoina, eli se että ostetaan uutta tavaraa jolla kukaan ei tee mitään, vain koska niin kuuluu tehdä.
Kunnes hukutaan tavaraan. Koska niin kuuluu tapahtua.

Ymmärrän, että kaikki ihmiset ei osaa tai halua tai ei ole aikaa tehdä itse lahjoja. No mutta miksi niitä lahjoja ylipäätään pitää aikuisille olla sitten? Miksei niitä aineettomia lahjoja vieläkään tämän enempää arvosteta? Mä olisin todella otettu siitä, jos joku oikeasti antaisi mulle vaikka hieronnan lahjaksi. 
No, monilapsisessa perheessä kasvaneelle tämä on tietysti hankala juttu, kun on joulut usein isolla porukalla, kaikilla hiukan erilainen näkemys tästä asiasta, tulee tilanteita itsellekkin paljon, joissa joutuu miettimään ihan niinkuin moni muukin miettii... Että jotain sille Marjatalle pitäisi keksiä kun se viime vuonna antoi niin hienon lahjan. Marjatan nimi muutettu. Ehkä ;)
Hirveä kierre. 
Mulle tulee aivan hirveän vaivaantunut olo, kun joku kysyy että mitä sä haluaisit lahjaksi. 
Tekee mieli vastata että ponin!
En mä halua että kukaan menee ostamaan mulle jotain, koska mä oon sitä sanonut toivovani! Se tuntuu ahdistavalta.
On aivan ihanaa, jos joku tuo jonkun asian ja sanoo että näin tämän ja tulit niin mieleeni, että halusin tuoda sen sulle. Se on ihanaa, koska siinä on ajatus lahjan antajalla.

Hirveän moni sanoo olevansa ihan samaa mieltä, mutta silti käyttää järkyttävän määrän rahaa ostoksiin. Netistä tai kaupoista, sama se.
Mitä tapahtuu niille kauniille ajatuksille aineettomista lahjoista ja yhdessäolon lahjasta?
Ne katoaa johonkin itsenäisyyspäivän aattona. Niin siinä käy.


No, paasaaminen loppu tähän, toivon kaikille stressitöntä, rauhallista ja tuoksuvaa joulunodotusaikaa.