Sammaloituva parveke

Loma!

Vaikka pääsiäisloma onkin vain pitkä viikonloppu, on se tänä vuonna ollut jotenkin erityisen rentouttava.

Olen saanut parvekkeen hyvälle mallille, uusi kasvikaappi on ihan mahtava.

Tältä näyttää sammalgraffitin matsku, eli sammalta, jogurttia ja sokeria. Yök.

Batman ja Catwoman. Seems legit.

noi kuplat tuli vielä jälkeenpäin täytettyä, unohdin kuvata.

Sen lisäksi olen viimein saanut aloitettua paljonkohutun (?) sammalgraffitin!
Siitä sain idean mistäs muualta kuin Pinterestistä, se vaikutti super-hauskalta softcore-vandalismilta, ekologiselta ympäristön muokkaamiselta ja ennenkaikkea hauskalta tavalta ilmaista itseään luonnollisella tavalla. Ajattelin, että sitä voisi toteuttaa joskus nuorten kanssa, kun olen ensin itse testannut, kuinka se homma oikein toimii. Yllä siis ensimmäiset vaiheet ja ensimmäiset varovaiset ilmaisut.

Homma meni siis niin, että tehosekoittimessa muussasin pari kourallista sammalta, desin tai pari turkkilaista jogurttia, hiukan vettä ja loraus sokeria.

Sitten vain pensselillä maalataan kuvia.

Batmaniin mulla oli sapluuna valmiina, kun tehtiin kummipojan kanssa sille Batman-paitaa viimeksi (hauskaa!), sitten toiselle seinälle tein ihan vapaalla kädellä ja täysin suunnittelematta (siinä onkin mun oppimisprosessin tämänhetkinen homma, suunnitelmat!) ihan sydämen ja pari kuplaa..

Näihin siis suihkutellaan suihkepullolla vettä aina kun näyttää kuivalta, eli ehkä kerran päivässä ja muutaman viikon-kuukauden kuluessa pitäis tuohon maalattuun kohtaan kasvaa sammalpeite.

Saa nähdä, mitä syntyy! Myös kukkalaatikoiden pintoja sivelin, olis ihan mukava kun tulis vihreä sammalpinta niihinkin.

Nooh, sitten se kasvatuskaappi, ai huikea kuinka ihana! Se oli hiukan huonossa kunnossa, mutta onneksi oma puuseppä-rakkaani kiinnostui siitä, joten laittoi kuntoon, sekä asensi alle renkaat, jotka onkin ehkä paras keksintö sitten.... no, renkaan.

Wilma ja Arka-kissat on kiitollisia uudesta tähystyspaikasta.

 

Sisällä on nyt päivisin ollut chilit, tomaatit, mansikka, joitain yrttejä yms.
Sipulit on alkanut kasvaa, jee!

Nyt onkin ollut niin mahtavia kelejä, että on kyllä kasvitkin noteerannut. Tänään keitin vielä nokkosvettä jolla hiukan ravitsen joitain niistä. Lopuilla ajattelin huuhtoa illalla hiukseni. Olen nyt parina viikkona lauantaisaunassa pessyt hiukset valkosavella, on aika hyväntuntuista kyllä. Ja tyttäten hiusket ennenkaikkea tykkää! Sillä on aika paljon hilsettä ollut viime aikoina ja savinaamio päässä auttaa siihen ihan tosi hyvin. Kasvoille me kans tehdään aina saunassa naamiot. Yhdessä istutaan sitten, naamat valkoisina ja kroppa ruskeana kun on kahvisokerikookos-kuorinnatkin tietty keholla.
Iiihhanaa.

Sitten hauskana juttuna kerron, että olin lukenut jostain, luultavasti Pinterestistä, että kun ruususta, ihan leikko-sellaisesta leikkaa terävällä veitsellä pätkän ja työntää sen perunaan, laittaa perunan ruusunvarsineen multaan, alkaa se ruusu kasvaa siitä potusta. Aika jännää. Sain naistenpäivänä tosi kauniin ruusun ja ajattelin että tätäpä kyllä kokeilen. Ei kasvanut ruusutarhaa, kasvoi puikulaperuna.

Lisää kuvateksti

Energiatasot on pysynyt edelleenkin melko kovina, ruokavalio suhteellisen freshinä ja aamukahvit sienivoittoisina.
Enää tämä lyhyt viikko työharjoittelua, sitten alkaa koulu. Se on ihan kivaa vaihtelua.

Joka päivälle oon saanut joitain onnenpurskahduksia ja todennut olevani kiitollinen paljosta ja rakastavani elämääni. Silloin kai on asiat aika hyvin?

Kesän aikataulut vois hiukan stressata, jos antais. Lähinnä ne, että missä vaiheessa poika tulee luokseni ja tyttö lähtee isälleen. Kun ei oo lomaa kuin se juhannusviikko, niin on hankalaa sovittaa. Ja kun ei se voi oikein yksinäänkään täällä olla, kun itse oon töissä tai koulussa. hmmm... No, miksipä tämäkin ei ratkeais, kun kaikki muukin aina ratkeaa, en siis stressaa.


Nyt alan tekemään harjoittelujakson viimeisiä kirjallisia osuuksia, joten vaihdan foorumia.

Kepeän keväistä maanantaita, nähään pian!

Loman lempiasento. Chill.

Pieni onnentilitys

Ihan kummallista ja hirveetä on, kun joskus joutuu tuntemaan ihan oikeaa huonoa omaatuntoa siitä, että on onnellinen.

Ensinnäkin ihan selkeästi on havaittavissa, että liika onnen hehkutus ja ilmituominen on vähintäänkin epäilyttävää, onnen kuuluttelija on joko aineissa tai ainakin maaninen.
No, se ei niinkään kyllä haittaa minua, jos näin ajatellaan, mutta tuo omatunto-asia hiukan haittaa.

Henkilökohtaisesti mulla on elämässä ollut suht pitkiä kausia, jolloin asiat on ollut oikeasti haasteellisisa ja vaikeita, eikä sellaista onnentunnetta ole ollut kauhean helppoa nyhtää mistään. On ollut tietysti lapset, mutta siinäkin on ollut kyllä haasteensa. Olin pitkään yksin lasten kanssa, lasten ollessa pieniä oli aika vaikea tilanne, kun isompi oli tietysti jo silloin kehitysvammainen ja kromosomipoikkeavainen, mutta kun sitä ei oltu diagnosoitu, niin isompi oli täten vain todella haastava ja sen kanssa piti jotenkin ponnistella ja tuskastella, että miten se nyt on niin vaikea ja miksen minä saa mitään muutosta aikaan, enkö todella osaa kasvattaa. Niin ja toinen valvoi kaikki yöt :D mutta siis niin, ei ollut ihan iisiä se pikkulapsiaika.

Sitten on ollut muuta hankaluutta, (selkä nyt ehkä isoimpana) niinkuin kaikilla, mutta kaiken pointtina on se, että nyt, tänään ja tässä kohden elämääni, olen ihan oikeasti ja aidosti ja selvästä päästä todella onnellinen ja koen olevani todella onnekas.
Ja koska on takana nämä ei-niin-onnelliset-vuodet, niin kompensaationa on minulla kyllä selkeä tarve siitä onnellisuudesta kertoa ja sitä osoittaa arvostavani ehkä.

Ja mulle on kehittynyt aika vahva usko siihen, että kaikki hyvä ihan oikeasti lisääntyy sillä että sitä jakaa. Siksi haluan aina kertoa siitä, jos olen erityisen onnellinen tai iloinen, koska uskon että siitä silloin saa joku muukin onnen päiväänsä. Ja jos ei saa, niin ei se sitä kyllä menetäkkään.

Jonkun muun mittakavaa käyttäen, meidän elämä ei varmaan ole hirveän kummoista. Matalapalkka-aloilla, minä vielä oikein sellaiselle opiskelen ja hingun, asutaan kaupungin vuokra-asunnossa, eletään täysin kädestä suuhun jne jne. Mutta kun minä koen että en ole koskaan ollut rikkaampi! Meillä on kaikkea, mitä haluta voi!
Mä olen kiitollinen ihan jokaisesta asiasta mitä meillä tällä hetkellä on. En vaihtaisi hetkeäkään, kenenkään muun elämään.
Ja hirveän monen sellaisen aikuisen elämän normaalin asian mä ainakin olen ikäänkuin löytänyt ja ymmärtänyt vasta nyt, tämän uuden vaiheen myötä, eli jotkut eli näitä tiettyjä asioita jo kymmenen-viisitoista vuotta sitten, mutta mulla niiden aika on nyt ja hyvä niin. En olisi osannut arvostaa varmasti tätä elämää samalla tavalla, jos kaikki olisi mennyt ns. käsikirjoituksen mukaan...

Suurin asia, mikä tässä muutoksessa on henkilökohtaisesti, on se, että montakymmentä vuotta on mulla sydämessä ja vatsanpohjassa ollut sellainen möykky, sellainen levottomuus ja kaipuu ja ikävä, joka on aina estänyt nauttimasta asioista ja tilanteista. Kun on ollut tosi mukava tunnelma ja läheisiä ympärillä, on mulla alkanut ennenvanhaan aina vatsaa kiertää ja kurkussa kuristaa.
Sepä on kaikki poissa tänä päivänä. Ja se on tapahtunut ihan lähivuosina vasta. Nykyään pystyn ensimmäistä kertaa nauttimaan aidosti ja koko sielulla kaikista tilanteista ja toisaalta pystyn kerrankin myös lähtemään pois niistä, joista en nauti. Ihan uskomaton vapaus.
En tiedä minkä sanan sille tunteelle keksisin, mutta oli mikä oli, se on poissa ja se on muuttanut koko elämän mulle.

Ja vaikka on tämä etä-äitiys myös tässä, eli esikoisen asuminen kauempana ja hänen poissaolonsa arjessa, koen että sekin asia on vain juuri niinkuin on oikeasti parasta. Siitä se joskus se omatunto huutaa juuri. Lähinnä muiden katseista tai kysymyksistä aktivoituen.
Onneksi löysin Leijonaemot ry:n, josta saa tukea juurikin tällaisiin tunteisiin.
En siis ala tilittämään tässä enempää siitä asiasta, se on tietysti kipeä asia, mutta samalla asia, jonka kanssa on kuitenkin rauha, koska on varmuus siitä, että näin on hyvä.

Tämä tilitys oli nyt aika harkitsematon ja nopea, aamukahvin lomassa näpytelty, spontaanin tunneryöpyn inspiroimana. Jatkan myöhemmin taas kivoilla aiheilla, kuten sillä että naapuri soitti ja tarjosi sellaista aivan ihanaa kasvikaappia mulle, jonka itse herra Kekkilä on rakentanut heille. Saan tomaatit tai chilit siis lasien taa parvekkelle, saadaan ihan älytön sato varmaan !!

Nähään pian, pusipusi!

Pörisee!

Eihän tässä meinaa enää pöksyissään pysyä, kun toi kevätaurinko herättelee kaikkia aisteja ja linnunlirkutus kuuluu ikkunoista ja kutsuu ulos ja touhuamaan! Mutta koska ilman pöksyjä on kauheen vaarallista touhuta ulkohommia, kun saa niin herkästi esim virtsiksen, niin ei pysyttelen siis lahkeissani, mutta on kyllä aika energinen fiilis!

Ensinnäkin energiaa on lisännyt aivan ilmiselvästi uudet ravintotottumukset tai no, ehkä on syytä sanoa että viimeaikaiset syömiset ja juomiset.

Aamuisin olen juonut paljon puhuttua Bulletproof-kahvia, en viitsi enempää nyt sitä hehkuttaa, kun mulle tuli jotenkin epäilyttävä fiilis, kun lueskelin kaikkia siihen liittyviä blogeja.... Kaikki tuntui olevan sellaista mainospuhetta ja kopsattuja tekstejä... 

Oli miten oli, niin oon saanut hyvät energiat siitä, olkoonkin syynä sitten vain vaikka hyvät rasvat ja laadukas kahvi. 

Aamun siis starttaan sillä. Kestää tosi pitkään ennenkuin alkaa haluttaa jotain ravintoa seuraavaksi, ja duuniin olenkin nyt ottanut mukaan rasvaisen ja runsasenergiapitoisen smoothien, jossa on seuraavia aineksia vaihtelevasti:
- avokadoa
-banaania
-päärynää
-minttua
-vaniljansiemeniä tai -uutetta
-hampunsiemeniä
-kaakaonibsejä
-babypinaattia
-mustikoita tai mustaherukoita
-porkkanamehua
-kookosöljyä pikkuisen

Tolla oon jaksanut iltaan asti ja oikeasti siis niin hyvillä energioilla, että oikein on kyllä ihmetyttänyt.

Viime viikolla oli siis teemana tölkkituunaus siellä nutalla, mun paja. Se sujui ihan hienosti, perjantaina etenkin oli tosi paljon nuoria messissä, teki itellensä roskiksia ja muuta. Samalla sai tietty hirmu hyviä keskusteluja vaikka mistä.

Kotonakin on sitten tietty tullut puuhattua kaikkea, kevätpäissään!

Näistä kryptisistä kuvista joku nokkela saattoikin jo päätellä, että meitsi on laittanut sipulit multiin, uujeee! Mies-kulta kun toi ne laatikot, joista vouhkasin aiemmin, niin nää kaks saa olla sipulilaatikot, kun ovat tollaisia pitkiä. Ja tiiän, että niillä on aika pienet välit ja aika kapeet oltavat, mutta katotaan kuinka käy! Kolmessa rivissä on siis punasibbee, hopeasibbee ja keltasibbee. Toinen samanlainen laatikko tulee huomenna viereen, kun hain rannalta hiukan lisää hiekkaa siihen. Ne kun kaipaa mullan joukkoon hiekkaa. Sanovat.

Nyt on taas kevään tullen töihin saapunut puutarhurit ja mä saan pommittaa niitä loputtomilla uteluilla ja vinkkipyynnöillä ja kysymyksillä.

Ne laatikot oli tullessaan aika söpö näky, ne iskettiin vaan olkkarin lattialle näin:

Wilmakin oli ihan et Whaaaat? Näin paljon laatikoita mulle! Thaaaanks! Ja istui jokaisessa hetken.

Niin ja sit se sama mies oli tehnyt yllärinä meille makuuhuoneeseen lamput! Kelatkaa nyt, tost vaan, yllärilamput!
Ja hienotki, ihan ku jotain designii! Ainiin, mut onhan ne.

Niitä on siis kaks, molemmille omat. Tyylikästä, eikö?
Ja ihan DIY. hääshtääg deeiiyy.

No, nyt on niitä siemeniäkin tullu ripoteltua esikasvatusastioihin ihan kiitettävästi, mä ajatteluin loppujen kanssa ootella, että ostan sitten taimina, annan viljelijöiden kasvattaa ne siemenet, koska mulla oikeesti loppuu tila kesken. Ja jotkut ei vaan lähe kasvamaan, kuten minttu. Onneks mulla on yks vahva minttupuska jo valmiiks, joka lähtee varmasti kasvamaan taas, mutta siemenestä en ala koettamaan enää.
Tässä tää esikasvatus-ryhmäkuva:

Kuvanottohetken jälkeen se vielä hiukan kyllä lisääntyi tosta, koska tuli multaa ja turvetta yhtäkkiä, niin pakko oli laittaa vielä pari kaalipurkkia ja tomaattia.

Huomenna oliskin nuorison kanssa keppimaalailua!
Tehdään kevätkeppejä kauniilla väreillä, siit tulee kivaa, kun voidaan maalata ulkona.

Oli ihanaa kun viime viikolla ensin tölkkituunauksesta innostui alkupäivästä leikkipuistolaiset, eli 1.-2.-luokkalaiset, niiden kanssa on ihan omanlaistansa puuhata. Sitten tuli 3.-6.-luokkalaiset mukaan, kun pienemmät rupes lähtee, (ei voi samaan aikaan, yäk ne on noloja) ja illalla sitten muutama 15-vuotias innostui, kun ensin väläytteli spraymaaleja ja sitten selitti meikkisutipurkkimahiksen tai roskista huoneeseen. Kivaa vaihtelua!

Siinä nuorten tuotoksia, eikö ookki mageita?

Nyt meen siivoamaan jälkeni ennekuin nukahdan, päivä ulkona tuntuu ihanasti jäsenissä!

JeeJee Nähään pian!

Sprrrrrrringggg!

Kauheeta kun tää kevät pistääkin vipinää ihmiseen, jos ei fyysisesti niin ainakin tuolla ajatuksissa on sellanen sutina, että muistiinpanovihkoset täytyy merkinnöistä, suunnitelmista ja kasvi-asetelmien luonnoksista.

Töiden, tai siis työharjoittelun puolesta saa suunnitella niitä tuunauspajoja ja myös hiukan jo kurkistaa kesään, eli sain toimeksiannon suunnitella jostain kierrätysmateriaaleista viljelypiiriläisten kasvipenkeille tägit, tai nimikyltit. Just niin mukavaa ja inspiroivaa että nyt oonkin sitten illan notkunut Pinterestissä ja etsinyt idiksiä ja niitä saanutkin. Rakastan sitä paikkaa. Rakastan.

Miljoonannen kerran Pinterestissä ne maalatut oksat ja kepit nähtyäni päätin viimein toteuttaa sellaisia, eli lähdin rantaan poimimaan oksia ja ostin halvat akryylimaalit ja tuumasta toimeen.
Spraymaalasin ensin valkoiseksi, ei olis varmaan tarvinnut mutta siitä on tullut jo jonkinlainen pakkomielle. Kaikki pitää spraymaalata ainakin edes pohjiksi.

Nyt niitä onkin jo saavillinen. Hauskojahan ne on vaikka pajunoksien sijaan, kun laittaa muutaman teipin sinne tänne ja höyheniä tai muuta tilhööperiä.

No sitten. Nyt kun ruusulimua saa jo meidän lähikaupastakin ja se ei ole enää niin ihmeellistä (mutta silti mun mielestä maailman suloisinta ja ihaninta juomaa) niin oon keksinyt erilaisia tapoja kierrättää niitä tyhjiä pulloja joita kertyy. Vaikkakin huippua kyllä, esim. Lidlin pulloautomaatti ottaa ihan kaikki pullot va staan ja antaa vielä pantinkin, oliskos 10 senttiä. Vastuullista toimintaa.
No mikä nyt sopii paremmin ruusulimupulloon kuin ruusut, DAA!!

Aika kauniita vaikka ite sanonkin. Ja miks en sanoisi. Ja sanonkin.

Sain tänään hei tuliaisina (töistä, mieheltä) 8 kappaletta puulaatikoita. Sellaisia joita olin ruinannut jo tovin, elikkä ihan jämälaudoista kyhättyjä, erikokoisia puulaatikoita joihin voin laittaa ruukkuja sisälle tai istuttaa yrttejä tms. ihan suoraan. Ne on ihan tavallisia, hiukan rähjäisiä omalla tavallaan, mutta mun mielestä jotenkin aivan valloittavia! Laitan seuraavassa postauksessa kuvan, nyt on liian pimeää.
Niitä ripottelen pitkin parveketta kohta <3
Nythän siis tuo keittiön iso ruokapöytä on puolillaan taimia. Ja lisää tulee huomenna kun laitan ainakin rosmariinit multiin... Miten tämä aina vaan saa sydämen sykkimään näin tää kasvattaminen ja kevään tulo. Uskomatonta.

Siin on chilit, tomaatit, rucolat ja timjamit somasti tuloillaan. Ainiin, toi valkoreunainen astia etualalla on mun ihan ekoja tuunaus-asioita ever, se on mun vanhan pesukoneen luukku. Kone kun hajos, niin mua ahdisti heittää se pois ja olin nähnyt jossain hienoja rummusta tehtyjä salaattivateja, siis pesukoneen rummusta. Sellaista en lähtenyt yrittämään mutta jotain piti siitä irroittaa uusiokäyttöön, niin tuo luukku toimi hedelmävatina useita vuosia, kunnes unohtui kaappiin, löytyäkseen nyt sopivaksi rucola-astiaksi.

Tämä täältä tänään, menen lepuuttamaan selkää, jonka kohtalo on surullisen huonolla ennusteella just nyt, mutta siitä ei liene järkevää puhua enempää.
Iskekää kätenne multaa, ihmiset, se on parasta mitä elämässä voitte tehdä! No, niin no... On se ainakin yks parhaista!

Hei nyt, tuun taas pommittamaan kuvilla lähiaikoina. Jos tulis toi Wilmakin pitkästä aikaa kuvaan. No, yks Wilma-kuva vielä ennenku meen ;)

"Luonto-hetki"

2014 alkoi ajat sitten ja täällä ei tapahdu mitään!

Täällä blogissa meinaan.
No syynä on tietysti aina vaan tämä muuttunut elämänvaihe, eli koulu ja työharjoittelu ja siihen liittyvä hösötys. Hösötys on siis sitä positiivista pöhinää asian ympärillä, uuden oppimisen intoa ja kaiken sen pyörittelyä. Ihan selvää nimittäin on, että uuden aloittamisen myötä, siis koulun tässä tapauksessa, meni moni muukina sia ihan uusiksi.
Jos nyt mietin, niin pikkuasioista lähdetään:

Leikkasin hiukset lyhyiksi, ne oli siis melko pitkät ja kirkkaan punaiset, no nyt ne on lyhyt polkka ja tummanruskeanpunertavat.

Heitin ja heitän tasaisin väliajoin tavaraa ulos, joko sinne kirppispalstalle tai ihan minne vain, roskiin ja kierrätykseen, pidän tavaramäärää jotenkin paljon paremmin balanssissa.
 (on aina vain muuten helpompaa luopua asioista, monessa mielessä)

Olen löytänyt jälleen uusia puolia itsestäni, hyvässä ja pahassa, hyvässä olen oppinut tekemään suunnitelmia paremmin, kun siihen on ollut pakko opetella. Se onkin yllätyksekseni helpottanut montaa asiaa. Ihan kirjalliset muistiinpanot, harjoitteleminen, perusasioita suurimmalle osalle ihmisiä, mutta itse olen luottanut improvisointiin ja spontaaniuteen liiankin monessa asiassa. Moni asia on helpottunut kun olen oppinut valmistelua.

Pahassa taas olen huomannut tiettyjä toimintamalleja joista nyt koitan sitten päästä eroon, kun ne on huomattu.

No, näitä riittää, mutta sitten asiaan.
Eilen alkoi ensimmäinen työharjoittelu, tai siis Työssäoppimisjakso, kaksi kuukautta ja sen suoritan tietysti maailman parhaan Roihuvuoren maailman parhaalla Nutalla :)

Haluan herkutella eilisellä tunteellani hiukan:

Aamulla kun nousin, tajusin heti että pääsin samoihin tunnelmiin kuin viime keväänä nutalle mennessäni, eli ihan mahtava luovuuden, onnistumisen, onnellisuuden ja ilon tunne valtasi heti aamusta koko kehon ja mielen. Hymyilin ihan koko aamun. Kun sitten kävelin kuraisen asukaspuiston halki ja naurahdin sen karuudelle, muistin kesäisen puiston ja puutarhan tuoksun, olenhan siitä kuvia tännekkin laittanut kesällä.
Nyt siis alkoi ohjaajuus-jakso, jonka aikana suunnittelen ja toteutan jonkun jaksottaisen ohjauksen nuorille. Kysyin heti, onko tilaa ja mahdollisuutta tehdä ihan oma paja, jossa viikoittain tuunaisin nuorten kanssa juttuja, niitä joita itsekkin teen? Vastaus oli välittömästi, että Tilaa on, saat ihan vapaat kädet!
Huh. No, mitä muuta odotinkaan. Eli siis, saan tehdä kevään ajan niitä asioita joista eniten nautin, niiden ihmisten kanssa, jotka innostuu ja on mielellään mukana ja oppimassa, joiden seurassa on välittömän hauskaa, saan siitä kaikesta kokemusta ammattiani varten ja kaikki tämä siellä, jossa olen parhaiten viihtynyt ja vahvuuksiani löytänyt. Ai niin, kokkikerhoakin saan vetää. Niin ja kasvihuone-kahvila on tulossa. Ja puutarhat toki taas. Mitä vielä? Niin joo, samaan syssyyn sovittiin että myös kesällä menen harjoitteluun sinne, koska silloin taas olisi tarvetta tiedottamiselle ja media-hommille. Sattumoisin on juurikin menetelmät seuraavan jakson teemana. Sattuipas somasti. Niin ja se, että tiedottaja joka tarvitsi apua, lähtee lomalle 7.7. Koskas mun jakso alkoikaan? Aha, 7.7. No, ehkä se sitten sopii suht hyvin.

No, lyhyesti summattuna: Se meni aika hienosti se homma.

Kotona on tullut tietysti puuhattu avaikka mitä pieniä juttuja, pesukoneen  teippausta, kakkutikkareita, ruusulimu-maljakoita ja sen sellaista.
Arkisia juttuja, joista mä saan valtavia fiiliksiä. 

 Nyt olen innostunut kartoista. Koska uskon vahvasti vetovoiman lakiin, niin teen niitä moodboardeja ja muita näkyviä toivomuslistoja aika usein. Nytkin katselin omaa moodboardiani, jonka olen tehnyt viime vuonna, niin tajusin siinä olleiden asioiden tapahtuneen vuoden aikana, lähes kaikkien.
No, koska me ei olla päästy matkustelemaan oikeastaan yhtään, Tallinna-käyntejä lukuunottamatta, ajattlein tuoda sitä asiaa lähemmäs laittamalla kartoja esille. Nyt on aluksi keittiön seinällä muutama kartta, pari Euroopan karttaa ja yksi ihan Helsingin, koska Helsinki on vaan niin kiva.

Päällystän juuri myös yhtä laatikkoa kartoilla, aion tuunauspajassa nimittäin käyttää ehkä sitä yhtenä kohteena. Laitan valmiista laatikosta kuvan sitten.

Ah, laitan muuten kuvan ihanasta ystävänpäivä-lahjasta, jonka sain siltä lähimmältä ystävältäni!

Suurensuuri lankarulla, joka on oikeasti jostain Italialaisesta lankatehtaasta. Kukka tuli mukana tietysti.
Lankarulla hakee vielä paikkaansa, mutta nyt se toimii hienosti kukkapylväänä.

On muuten suuri taimien istutus-inspiraatio menossa, sormet syyhyää, kun aurinko alkaa paistaa ja ilma lämmetä.. Luulenpa että viikonloppuna menee ensimmäiset chilinsiemenet ja yrtinsiemenet multiin, kyselen vielä puutarhureilta neuvot tuolla töissä.

Tässä pikainen päivitys, uskon että aktivoidun taas tänne päin nyt kun olen tuolla nutalla, se kun on niin lähellä ja jotenkin tuntuu saavan luovuuden kukoistamaan minussa. Ja hassusti tuntuu olevan enemmän aikaa, vaikka päivät piteneekin töissä... Kaikki on vaan niin suhteellista!

Nyt tapaamaan nuorisoa!