Viikonloppu-höpinää

Huhhei... On pitänyt olla hiukan täältä kirjoittelemasta pois kun on ollut iltatöitä. Mikä on kyllä ollut älyttömän nastaa, mikä sen hauskemapaa oikeasti, kuin viettää iltaa 13-16-vuotiaiden kanssa, kuunnella mitä niiden päässä liikkuu (kun pääsee sen "seksi-energiajuoma-nickiminaj-tissit"keskustelun ohi). Fiksuja juttuja ja paljon pohdintaa ja uteliaisuutta. Pitäis vaan malttaa, että tosiaan pääsee sen ensimmäisen vaiheen ohi keskustelussa... Aika harva ton ikäinen meinaan ihan suorilta alkaa aikuiselle ihmiselle avaamaan ajatuksiaan... Ei ne kyllä vielä mullekkaan paljoo avaudu, paria lukuunottamatta, ja siihen ehkä päästäis jossain vaiheessa, jos suhde säilyis, mutta työt loppuu maanantaina, joten se siitä :( Nyyh.
Aion kylläkin jatkaa tuolla nuorisotalolla vapaaehtoistyötä, joten siinä tarjoutuu sitten mahdollisuuksia. Tavallaan pakkokin jatkaa niin, koska jos puoli vuotta ensin koittaa saada luottamusta ja suhdetta muutamaan nuoreen, ja sitten kun siihen alkaa hiukan lämmetä, niin häipyy kuvioista.. Ei kauheasti lisää nuoren luottamusta aikuisiin.
Se töistä.

Vapaa-aikana on ollut puuhasteluja, nyt taas enemmän noiden säilömisten kanssa... Viime viikolla mun ihana puutarhuri-työtoverini oli jättänyt mulle pussukallisen satoa töihin, pari lasipurkkia ja kilon sokeria, jotta saan säilöä <3 Aika söpöä. Tässä kuva, tietenkin, siitä puuttuu ne tomaatit, jotka sain eilen, niitä oli n. kilo tuon puolenkilon päälle. Aika paljon, ma sanon..

Kulhossa olevat on omalta parvekkeelta, pikkuiset vihreät kirsikkatomaatit töistä. Ne siis säilötään vihreinä. Kurpitsasta teen jo hyväksi lisukkeeksi todettua hilloketta, voin jakaa ohjeen, kun teen sitä, ehkä tänään illemmalla.
No, noita tomaatteja sitten (ja sitä kilon satsia siis päälle) ensin keitin suolatussa vedessä, sitten niistä piti "irroittaa kuoret". Ei niitä kuulkaa niin vain irrotettu! Jumankekka mikä homma! Mä siis tein virheen, koska niistä olisi pitänyt leikata kannat irti ennen keittämistä. Muistin kuoret sentään rei'ittää, mutta kantoja en leikannut. No, se tarkoitti siis sitä että kun ne tulikuumina reikäkauhalla nostin liemestä, niin piti sormin niistä rapsuttaa kuoret irti, jokaisesta yksitellen tietenkin. Kaksi tuntia huonossa asennossa (hyvää ei vain saanut) niitä hinkutin, osa hajosi aivan mössöksi, osa pysyi kasassa.
No sitten kiehautin liemen, jonka itse sitten freestylena kehitin. Siihen tuli vettä, etikkaa, kanelitankoja, neilikoita ja muutama pätkä tuoretta, kuorittua inkivääriä sekä hyytelösokeria.
Mulla on aikalailla samankaltainen toi säilöntäliemi aina, mutta se on tosi hyväksi todettu.
Noniin, tässä siis lopputulos, pari purkkia mallina:

Niin on nätti!
Laventelinoksat vaikuttaa olevan vain ja ainoastaan somisteena ja rekvisiittana, mutta ne on oikeasti kyllä siinä kuivumassa, sain ison puskan niitä eilen (se lahjoo mua aika paljon se puutarhuri <<<<3 )
Laveneteleista teen varmaan ihan vain tuoksu-asioita perinteisesti.
Mutta tomaattipurkit on musta ihan mallikelpoisia ja kauniita!




Joku nainen vei meidän puutarhasta/puistosta kaikki avomaankurkut yks päivä... Oikeasti, ihan käsittämätön emäntä! Se oli muovipussien kanssa siellä kyykkimässä, ja mun työtoveri juoksi ulos, ja huusi että hetkinen, mitä sä oikein duunaat?? Rouva katsoi vain ja jatkoi, kunnes työtoveri juoksi lähemmäs, niin rouva juoksi pakoon (??), kiersi puiston ja palasi vielä hakemaan loput kurkut! Unbelievable! Se putsas koko penkin. Ei voinu ku nauraa lopulta oikeesti.... Pokkaa on.

Tänään, jos luoja suo, ja mun niskalukko antaa periksi jossain vaiheessa, pitäis hioa kertaalleen pohjamaalattu kaappi, valita siihen nyt viimein se väri (en osaa päättää!) ja aloittaa maalaaminen. Ainiin, en oo näyttänyt sitä, se on siis se yöpöytä/kirjoituspöydän osa, jonka dyykkasin roskiskatoksesta, ja aion tehdä siitä hienon, se oli tosi rumilus.
Ja mä vannon, kun mä olin ottamassa tota kuvaa, niin ajattelin että jes, kerrankin kuva ilman kissaa. Kun kuva oli napattu ja katoin sitä, niin.... Ehtihän se.
Ultimaattinen photobombaaja toi Wilma.
Se vain kokee olevansa niin kertakaikkisen upea yksilö, että kuva ilman Wilmaa ei ole ottamisen arvoinen.

No mutta. Kaapista olen nyt irroittanut jo ovet, nupit ja laatikon ja siis tosiaan hionut ja pohjamaalannut. Nyt pitää hioa hiukan maalipintaa tasaisemmaksi ja sitten..... Mun ajatus on, että sisäpuoli olisi eriväristä, joku tehosteväri, niin että kun avaa kaapin tai laatikon, vilkkuu joku magee sähäkkä väri. Niin ja toinen ajatus oli että laatikon etupaneeli ja kaapinovi olis tapettia. Löytyi nimittäin sellasta retroa valko-oranssia tapettia, raidallista. Houkuttais käyttää sitäkin.. Vetimet mä siis aion korvata joillain hienoilla, päätän ne ja niiden värin yms vasta kun oon maalannut. tietenkin.

Katotaan, jos saan nyt vielä tänään tehtyä jotain, niin voin laittaa kuvia. Kohta meille tulee uus sänky, saan Tempur-patjan.... Voi tehdä aika hyvää, toivon ainakin. Voihan se olla huonokin.
Akupunktio oli aivan upeeta taas viime keskiviikkona, mutta valitettavasti siitä alkoi taas helvetti... Seuraava yö oli ihan hornaa, samoin seuraava päivä... Ja tasaisesti sen jälkeen. En tiiä... En halua ajatella että se liittyy akupunktioon, se kun tuntuu samana päivänä aina niin taivaalliselta!
Ans kattoo ny, sano Turusen Pyssy.

Kahvia, kipulääkettä ja sitten hiomaan! Hiiohoi!