Huh, valmis!

Kävi niin, että mies toikin mulle palan tosi kaunista, oikeasti wanhaa tapettia, niin olihan se hylly sitten vielä koristeltava.
Sopivan haastava homma muuten oli tuo tapetointi, kun hylly oli jo seinässä (siihen peltiseinään sen kiinnittäminen oli sen verran hankalaa, että ei otettu sitä alas tapetoinnin takia), eli siis tein sen seuraavasti:
Mittasin takaseinän mittanauhalla, lisäsin puolisen senttiä joka suuntaan, kun leikkasian tapetin.
Sitten sekoitin lasipurkkiin saman verran askarteluliimaa ja vettä, ja tässä tulikin ensimmäinen raivokohtauksen pidättelyn paikka, kun sitä ensin siveltimellä levitin siihen takaseinään. Luulenpa että siihen seinään olisin voinut tehdä hiukan liimaisempaa seosta. Tai nyt kun mietin, olisiko ollut parempi levittää liima suoraan tapettiin? Ehkä ei, olisi saattanut kastua loppuvaiheessa liikaa se paperi, oli kuitenkin aika haurastakin jo se vanha paperi.
No, siis siveltimellä takaseinä siis kauttaaltaan, ja sitten asettelin paperin päälle. Se oli vaikeaa, kun oli ahdas tila. Että sain sen suoraan. Ahhhh..... Oli vaikeaa. Mutta toisaalta helpottavaa on se, että liima-vesiseos on tosiaan märkää ja sallii virheet, koska papaerin saa aika monta kertaa otettua irti ja aseteltua uudelleen. Näin myös tapahtui.
Kun olin saanut viimein tapetin oikein, levitin siveltimellä monta kerrosta vesi-liimaseosta paperin päälle. Siitä tulee mun mielestä oikein kaunis pinta, ei tarvi mitään sikakalliita askartelukauppojen Lakkoja tai Decoupageja, koska toi seos korvaa ne täysin. Se kuivuu sopivan kiiltäväkis, juuri niin paksuksi, kuinka monta kerrosta sivelet, ja hillitty kiilto, ehkä vähän sellainen mattapinta.
Olen käyttänyt tuota reseptiä kaikissa päällystystöissä, niin metalliin, lasiin kuin pahville tai puullekkin, se käy kaikille pinnoille.
No niin, sitten vain odottelin yön yli että seos on kuivunut ja mattoveitsellä leikkasin reunoista ylimääräiset pois, joka ei tosiaan onnistunut ihan niin siististi kuin olisin toivonut, koska koitin hölmö tehdä sen jo eilen, kun reunat oli vielä kosteita. No repesihän se hauras paperi, ja teki koloja reunoille. Höh, mutta tuopahan itsetehdyn näköä, muuten kaikki luulis, että se on joku super-kallis design-tuote Stockalta tai Ulukomailta. No ei oo, ku roskiksesta Roihuvuoresta!

Ja nyt, rakkaat lukijani. Te, jotka ette vielä Facebookissa siis nähneet kuvaa. Tässä se on. Minun ylpeyteni, ja kalustetuunaus-urani ensimmäinen valmis tuote:

Kuvan kissa liittyy kaikkiin tapahtumiin olennaisesti ja joka paikassa. Aina.

 

Että siitä vaan sitten tuunailemaan! Helppoa ku heinänteko, jos vain on innostunut! Koska rajojahan ei ole. Nyt olis sitten se peili, josta puhuin, ja kun se mulle tuotiin perjantaina, kauhistuin, koska luulin sen todellakin olevan vanha, retro, puusepän tekemä peilinkehys, mutta sen takapuolella oli IKEA-tarra! Ihan hirrrveetä! No eikä oo. Tuunaan sen hienoksi niin, että kukaan ei arvaa sen alkuperää enää.
Sitten olis se yöpöytä tuossa jonossa kans. Saatan siinä käyttää tota tapettia myös, oli sen verran hyvännäköistä se.
Ja kanaverkkoa olis kans, jota ajattelin yksiin isoihin kehyksiin pingottaa, jotta siihen saa roikkumaan kaikenlaista hauskaa. Noh, onhan näitä projekteja, ja hyvä niin :)

Ruoka-asiaa sen verran, että tein aika ihanaa kasvisruokaa perjantaina. Uusi tuttavuus, palmukaali, jota kasvaa tuolla asukaspuistossa (duunissa) eikä kukaan oikein tiennyt siitä mitään. No, eräs ihastuttava taidekasvattaja kävi tutustumassa meidän puistoon ja kertoi tehneensä maukasta pastaa palmukaalista, ja ohje on seuraava:
Kerää kaalit, (se on tämän näköinen:)

Osaa oli kaalikoi syönyt, mutta se ei haittaa. Kaaleja aina syödään, koitappa kasvattaa rucolaa parvekkeella... Ei onnistu!

Sitten kaalit vain leikataan sellaisiksi viipaleiksi, muutaman sentin paksuiksi, varsineen.
Keitä pasta. Freesaa kaalisuikaleet oliivi-öljyssä, lisää valkosipulia joukkoon maun mukaan. Freesaile kaaleja jonkin aikaa, ne menevät aika pieneksi, kasaan.
Kokeile maistamalla, että varret/lehtiruoti on pehmentynyt hieman, raakana se on niin kovaa, että ei ole mukavaa syötävää.
Lisää ruususuolaa ja mustapippuria. Kaada lehdet pastan joukkoon ja sekoita. Lorauta joukkoon balsamicoa, ripottele päälle parmesanlastuja. Ihan loistava ruoka!

Nyt pitää lähteä uhmaamaan syksyistä säätä Linnanmäelle. Viedään oma ja naapurin lapsi yllätyksenä sinne, kun saatiin rannekkeet! Kiitos vain sinne Leville, kyllä tulee tytöt onnellisiksi :)
Itse en enää voi laitteisiin mennä, mikä on kammottava harmi! Mutta siksipä juuri otetaan kaveri mukaan, kun ei toi tyttö yksin niihin halua, ja ymmärtäähän sen.
Aloitin eilen ranskantunnit tyttärelle, kun on sitä toivonut. Tehtiin liitutaulu (ei tarvi olla liitutaulumaalia, mattamusta spraymaali käy yhtä hyvin, vinkvink) ja ollaan nyt tervehdyksissä.
Eli Au Revoir vaan kaikille! A tout a l'heure!