Positive thinking

Nyt on niin, että selkävaivojen kanssa mennään selvästi tällaista syys-sesonkia. Eli ihan hirveen kipeä selkä ja jalat, saikkua vaan lisää, kun ei pysty ees seisomaan, saati leipomaan tai kuljeskelemaan. Höh. Mutta sehän tarkoittaa sitä, että positiivista ajattelua tarvitaan nyt erityisen paljon. Onhan ihan selvä, että jos antautuu siihen valittamiseen, on asiat äkkiä moninkertaisesti huonommin. Jos aloittaa sen facebookissa itkemisen, mihin niin helposti sortuu, kuten : oih, taas heräsin selkä kipeänä, koska tämä oikein loppuu!? Tai Nyt on vitsit vähissä, kun ei edes pystyssä pysy, tai , no, ehkä kaikki tietää mistä mä puhun...
Se tuntuu jotenkin hyvältä siinä hetkessä, mutta se mitä siitä seuraa on vain niin paljon huonompi juttu.

Kun sen sijaan ohittaakin koko asian.
 Jos alkaa itkemisen sijaan, ainakin päässään, ei välttämättä fb:ssa, siellä aika äkkiä leimataan sut joko rasittavaksi tai ainakin tosi tyhmäksi jos liikaa hihhuloi :D käänätämään tilannetta ihan päälaelleen. Alkaakin miettimään vain niitä asioita joista on tosi kiitollinen. Tämä on vähän sellainen asia joka tuntuu hassulta aina kun siitä puhuu, mutta kunhan alkaa itse tekemään niin, ei se ole hassua ollenkaan. Eli vain alkaa ääneen tai päässään kiittämään, hyvistä asioista, vaikka ne jotka just nyt näet. Kissat <3, kahvi, sitruunantaimet, iPhone, aamiainen, jne... Ihan kaikki pienetkin  asiat.
Mä tein yks päivä sellaisen Kiitollisuus-taulun. Iso taulunpohja joka oli maalattu fuchsian-väriseksi, ja siihen mä liimasin ison ja värikkään K:n jonka ympärille aloin vain tussilla kirjoittamaan sanoja ja asioita joista olen kiitollinen. Niitä kyllä on aika paljon, ja siinä unohtuu ne toiset asiat aika tehokkaasti ja alkaa vaan hymyilyttää.

Tällasena liikuntakyvyttömänä päivänä on syytä olla erityisen kiitollinen käsien toimivuudesta, ja inspiraatiosta ja kädentaidoista. Hyvä syy mennä työpöydän ääreen luomaan jotain uutta.
Eilen meidän taloyhtiön roskiskatos oli ääriään myöten täynnä tavaraa, kun oli ilmeisesti 3 muuttoa yhtäaikaa ja ihmiset tunnetusti muuttaessaan tunkee roskiin kaikki ne loput kamat, joita ei enää käytä, eikä enää ehdi viedä minnekkään myytäväksi tai kierrätettäväksi. Tyhmää mutta totta, ja meidän dyykkarimielisten onni ;)
Mä löysin täyspuisen hyllyn, jonka pesin ja hion, ja jonain päivänä maalaan jollain kirkkaalla ja laitan vessaan. Sieltä just puuttui sellainen hylly.
Lapsi löysi mekkoja ja paitoja, just hänen kokoaan (me siis myös tunnetaan ne muuttajat, joiden vaatteita ne oli).
Niin ja fillarinkorin löysin tytölle, sellaisen valkoisen tavallisen, josta tulee tosi makee kun siihen punoo kuteita! Revin vanhoja paitoja suikaleiksi ja punon niitä korin ympärille, tulee sellainen tilkkutäkki-fiilis siihen koriin, mulla on itsellä samanlainen mutta isompi!

Eli tää on mun fillarikori. Kissa omii sen silloin kun se ei oo liikkeellä :)

Eli siinä tän saikun puuhat!
Ja luultavasti myös hiukan tänne tuun kirjottelemaan päivän ja päivien mittaan....

Piiiis Out!