Kaalisipsejä?? Nam!

Jeeeee, taas saa hehkuttaa!
Pääsin töihin tänään tauon jälkeen ja siellähän oli puutarha aivan kukoistuksessaan!
Muunmuassa maissi oli kasvanut ihan mielettömän isoksi, ja sai mut miettimään että käytetäänkö maissin lehtiä johonkin hyötykäyttöön, ne kun on niin isoja? Voiko niihinkin kääriä vaikka ruokia, niinkuin banaaninlehtiin? Hmm. No mutta jotenkin maissi on siis aika eksoottisen tuntuinen tuolla puistossa, ei meillä Suomessa ihan joka pellolla maissia kasva, niinkuin jenkki-leffoissa, joissa nuoret ja isotissiset tytöt aina eksyy maissipeltoon ja joku kauhee futiksenpelaaja onkin ihan hirvee sika ja hyökkää sieltä puskista.... No joo. Tältä näytti meidän maissi tänään:

Ne ei ollut vielä kypsiä, mutta tomaatteja oli ihan uskomaton määrä. Kirsikkatomaatteja. Yhdessä kasvissa siis kymmeniä, ne oikein notkui niistä tomaateista! Siistiä. En mä siis niitä voi sieltä omiin tarpeisiini mielin määrin tosiaan poimia, mutta kyllä mäkin osingoille pääsen ;)

Sit mä opin tänään taas niin paljon kaikkea uutta, että hui. Tein ekaa kertaa esim .lehtikaali-sipsejä! Ihan törkeen hyviä. Lehtikaalista vain revitään sellaisia pieniä suupaloja, ei sitä lehtiruotia, joka on kova. Sitten kieritellään öljyssä, hiukan suolaa ja uuniin 10 minuutiksi. Maistuu popcornille, mutta paremmalta. Ihania! Aion tehdä niitä pikimiten myös himassa.
Työtoveri kysäisi että haluaisinko omenoita (niitä tosiaan just oli aika iso satsi, josta kerroinkin) mutta ne oli niiiiiin hyvän näkösiä, etten voinut sanoa ei :)

Isoja ja nättejä.... Nyt on sitten pari pellillistä viipaloituja omenoita uunissa, kaneli-omenasipsejä tuloillaan.

Tuoksuu muuten ihan huumaavalle.

Toinen työtoveri sitten toi kaksi pussillista papuja! Ne ei ollut meidän puutarhasta, vaan Kumpulan koulukasvitarhalta, ja ne oon jo keitellyt, toinen satsi tulee tän päivän wokkiin, jossa on muuten myös oman partsin zucchini, ja loput mä kiehautin ja pakastan. Uujee.

Eilen sain myös hiukan maalailla pitkästä (?) aikaa, purkkeja tuli tehtyä muutamia, kun tarvittiin järkiratkaisuja esim. aina katoaville hiusharjoille.Kuvassa pikkupurkit eilen maalattu, hiuslenkeille ja rannekoruille maalasin pullot joskus aiemmin.

Pöydän ja peilin teki muuten mieheni.Ja suihkepullossa on ruusuvettä<3

Koirilla ei ole minkäänlaista funktiota, ne nyt vaan on mun mielestä jotenkin hirmu hauskoja, kun ihan väripäissään tuijottelevat toisiaan. Kai ne paikkansa jostain joskus löytää...

Toi maalausalusta, jolla koirat seisoskelee, on sellainen pyörivä, niinkuin levylautanen. Mies teki sen mulle, kun hiffas että se helpottaa pienten esineiden maalaamista. Ja niin se kyllä tekeekin että kiitos vain!
Se on hauska väripaletti, kun aina vaihtaa tietysti väriä riippuen millaisilla väreillä milloinkin maalaan. Aika taideteos ihan itsessään joskus tuo alusta!

Sitä pyöräkori-prokkista en ole muuten vieläkään saanut aloitettua... Mutta ehkä siitä tuleekin paras niin, että teen sen juuri silloin kun inspiraatio iskee, niin löytyy parhaat kankaat ja värit siihen.

Töissä mulle hiukan naurettiin (ihan sydämellisesti, uskoisin ), tai oikeastaan mun tunteellisuudelle... Kun mä lähes kyynelehdin taas ja hihkuin ja hehkutin sitä puutarhaa ja omenoita ja papuja ja kaikkea. Kaikki siis täydellisesti ymmärtää, koska kovin samanhenkistä on se porukka siellä, puutarhureita ja muita humanisteja ;) mutta mä oon ehkä ainoa joka sitä tuo julki aina vain ja yhtä onnellisena... Sen pitäisikin ehdottomasti kuulua mielenterveyshoidon yhdeksi terapiamuodoksi, vakiona, puutarhanhoidon.
Se tekee ihmisen kertakaikkiaan niin onnelliseksi. Ja viljelyleirin vetäjäkin sanoi, että on varma että viljelyleirille osallistuneet ihmiset ovat keskimäärin noin 30% onnellisempia leirin jälkeen kuin ennen leiriä... Mä uskon, aivan täysin! Se vain on niin... Palkitsevaa, kaunista, mielenkiintoista, no onnellista!

Se wokki olikin valmistunut tuolla taustalla sillä aikaa kun mä vaan täällä onnellisuus-sekoilen, joten nyt on syytä häipyä syömään.

Kiitos taas, paljosta. Bliss!