Peace!

Wau... Aikaa on kulunut aika paljon. Meinasin lopettaa koko blogin, mutta ajattelin että maatkoon täällä rauhassa ja odottakoot inspiraatiota. Sitten tajusin. Olen jo pitkään miettinyt ratkaisua siihen, että Facebook ärsyttää monin tavoin, mutta silti olisi kiva ajatuksia jakaa, ihan vain narsistisista syistä kuten että mulla on niin uniikit ja hienot ajatukset, että kansan on saatava kuulla niitä, tai että mun oivallukset saattaa pelastaa ihmishenkiä ja toisaalta menetämme ihmishenkiä, jos näitä ajatuksia ei nyt heti jaeta kansalle.
  No hitsit, sitten muistin että mullahan on täällä tämä blogi, jonka sisältö on alusta asti rönsyillyt kuin bipolaarinen jänis. Tännehän näitä maailmanpelastus-oivalluksia kuuluu jakaa!


Eli kansa, täältä pesee!

No joo.
Tässä on ollut melkoinen puoli vuotta, oli koulua, työtä ja enenevää kipua ja vaivaa, lopulta sairaalaa ja jälleen kerran pidemmän kaavan mukainen leikkaus-show.
Kohtu siis lopulta poistettiin, kun siellä oli kasvain, myooma, joka loppujen lopuksi meni kuolioon. Se kuulkaa teki kipeää.
No ei siitä enää jaksa jauhaa, mielenkiintoista itselle oli oikeastaan se, mitä sen ympärillä tapahtui, omasta toimesta siis.

Ennen, oikeastaan paljonkin ennen leikkausta, keväällä kun tiesin sen jossain vaiheessa koittavan, päätin että teen kaiken voitavani ollakseni mahdollsiimman pian kunnossa sen leikkauksen jälkeen. Eli toisin sanoen aloin sinnikkäästi treenaamaan keskivartaloani ja tukilihaksistoani ja pudottamaan painoa. Täytyy sanoa että se prosessi oli aika käänteentekevä, ensimmäistä kertaa huomasin että itsestäni löytyy kuin löytyykin tahdonlujuutta ja voimaa sekä sinnikkyyttä! On ollut hirvittävän tärkeä huomio monessa mielessä.
Koko kesän ja syksyn aloitin aamuni siis paljonpuhutulla ja parjatullakin rasvakahvilla, Bulletproofilla , jonka voimin jaksoin tehdä duunia pitkälle iltapäivään, jolloin joinkin lounaaksi vihersmoothien. Kesällä smoothieen tuli parvekkeelta lehtikaalia, persiljaa tai muita yrttejä, avocadoa (ei parvekkeelta), mangoa, marjoja, banaania jne jne jne. sekä kookosöljyä, nesteeksi vielä kesällä laitoin kookosriisimaitoa.
Näillä eväillä aika usein pärjäsin iltaan ilman pienintäkään näläntunnetta tai energian romahtamista, päinvastoin, mun energiatasot oli aivan ennenkokematonta luokkaa ja on sitä vieläkin.
Iltaisin joko söin muun perheen kanssa iltapalaa, mitä milloinkin, stressaamatta, tai sitten keitin itselleni kaurapuuroa jonka maustoin hampunsiemenillä, kaakaonibseillä ja voilla. Tai mustikoilla.

Pikkuhiljaa huomasin että vaatteet kävivät kertakaikkiaan isoiksi, siis oikeasti jouduin kiertämään kirppiksiä, kun yhtäkkiä mitkään housut ei pysynyt jalassa. Tahti jatkuialkutalveen saakka, kun leikkaus koitti.
Leikkauksen jälkeen en saanutkaan viikkokausiin mitään kiinteää syötyä, joten oli ihan hyvä että olin opetellut tuohon smoothie-rutiiniin, lisäsin vain entistä enemmän rasvaa (vaihdoin tässä vaiheessa kookosöljyn MCT-öljyyn, maun ja tiivistyneisyyden vuoksi) ja vaihtelevaa proteiinia ja kuituja.
 Neste on vaihtunut pakuriteeksi. Mulla on käynyt mainio tuuri tuon pakurin kanssa, olen saanut ihanilta ihmisiltä nyt jo muutamaan otteeseen sellaiset satsit metsästä haettua pakuria, ettei ole vielä ikinä tarvinnut sitä kaupasta jauhettuna ostaa. Seuraavat kun loppuu, on itse mentävä metsään. Vielä kun reishiä löytyisi.... Sen ostan mukisematta jauheena, kun ei ole ikinä vastaan tullut metsässä, vaikka Suomessakin sitä kuitenkin kasvaa.

Leikkauksesta kyllä toivuinkin nopsasti, olin jaloillani hyvin pian ja haavat parani äkkiä. Toki vastustuskyky on ollut heikoilla sen jälkeen tämän talven, mutta muuten kyllä ihan ok toipuminen.

Laihtumisen suhteen taidan olla nyt aikalailla omimmassa painossani ja muodossani, kun ei se tunnu nyt tästä liikahtavan kumpaakaan suuntaan enää. Toivonkin ettei enempää lähde, nyt jo olen menettänyt oikeastaan kaikki muotoni! Nyyh.

Eräs tärkeimmistä löydöistä on ollut adaptogeenit. Niihin rupesin tutustumaan parisen vuotta sitten, ensin löydettyäni siis juuri reishin sekä cordycepsin, eli lakkakäävän ja kiinanloisikan. Niiden vaikutuksia ensin itsessäni havainnoiden ja kiinnostuneena lisätietoa monista lähteistä kaivaen löysinkin kokonaisen adaptogeenien maailman, josta on löytynyt ihan uutta virtaa taas tähän uuteen seikkailuun oman hyvinvoinnin kanssa. Näitä lähteitä on ollut muutamia, niistä inspiroivimmat ovat 

http://adaptogeenit.squarespace.com/
Teemu Syrjälän YouTube-kanava
Ja uusimpana ja ehkä voimallisimpana on http://biohakkerit.fi/
Heidän podcastiaan suosittelen suurella lämmöllä. Biohakkereiden (Olli Sovijärvi, Jaakko Halmetoja, Teemu Arina) meininkiä seuraan useassa paikassa, kuten Instagram, Facebook, tyyppien omat FB-kanavat ja Instat ja muut julkiset profiilit. Todella innostavaa ja mielenkiintoista settiä, olen saanut hirveästi uutta tietoa ja materiaalia, mutta myös vahvistusta jo olemassa oleville ajatuksille, josta tietysti aina saa paljon motivaatiota ja varmuutta. Kiitos heille siitä.

Sitten on tietysti nämä ihanat pienet jutut, kuten se, kun ikuinen kyynikko-mies kommentoi ennen töihinlähtöä että :Olisitko voinut hei mullekkin pullottaa sitä pakuriteetä duuniin mukaan? Tai että: Voisitko tehä mullekkin töihin evääks tollasen smoothien, sillä jaksaa niin hyvin. Ja paras: Viittitkö tilata lisää sitä sun Reishiä, mäki haluun ruveta päivittäin syömään niitä ja toi määrä ei riitä molemmille. Very satisfying.

Tässä yks esimerkki smoothiesta:

Sisältö on muistaakseni lehtikaalinlehti, 1 avocado, puol banaania, 2 reishikapselia avattuna, luomupäärynä, ananasta, hampunsiemeniä, ruusujuurta (adaptogeeni), kookosjauhoa, Chian-siemeniä, mct-öljyä, pakuriteetä.
Onhan siinä tavaraa.

Olen juonut smoothien päivässä nyt varmaan yli vuoden ajan, siis joka päivä, sitä ennenkin usein, mutta vieläkään en ole kyllästynyt. Aineksia täytyy vaihtaa tasaisesti, tietysti. Eihän olisi ravitsemuksellisestikaan järkevää syödä samaa kamaa joka päivä. Marjoja on hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan.
Ja muistaa että kaikille on eri vaikutukset, eli mikä on mulle tosi hyvä ja toimiva, ei välttämättä ole sulle. Tärkeimpiä oivalluksia on ollut oppia kuuntelemaan omaa kehoaan.

Onkin tähän liittyen ollut välillä hiukan kiusallista, kun yllättävän moni on laittanut mulle yksityisviestiä ja pyytänyt neuvoa, useimmiten siihen laihtumiseen.
Tosi hankala on lähteä oikeasti neuvomaan moisessa, etenkin kun mulla laihtuminen tuli ikäänkuin lieveilmiönä, eli en lähtenyt missään vaiheessa laihduttamaan.
Toiseksikin, ei mullakaan siihen laihtumiseen tai yleiseen hyvinvointiin ole varmastikaan vaikuttanut mikään yksi tekijä. Eli se, että olen käyttänyt kookosöljyä päivittäin, ei pelkästään ole mikään avain hoikkaan onneen...
Siitä on tullut paljon kyselyjä. Että kun sä kerran sitä kookosöljyy käytät ja oot laihtunut, niin paljonko laitan ja minne?
Ei.
Laita ihan minne vaan, mutta ei se sua mikskään muuta, ellei koko asenne tai elämäntyyli muutu. (enkä väitä että näillä ihmisillä on elämäntavoissaan mitään vikaa, painotan vain kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyttä)

Jos mietin muutamaa vuotta taaksepäin, niin mun elämässä on muuttunut todella paljon. Ei siinä kookosöljy oikeasti mikään ihmeidentekijä ole. Hieno ja tärkeä tuote mulle, mutta ei avain.
Avain on siinä, mitä kaikkea muuta tapahtuu.

Kaikki alkoi itsetutkiskelusta ja mietiskelystä, joka hyvin pian muuttui meditaation kaltaiseksi, ehkä se on sitä mindfulnessia. Eli tietoista olemista, tietoista läsnäoloa. Sitä aloin treenata aika tosissanikin ensin. Se avasi ovia moneen suuntaan. Tulin tietoiseksi monesta ongelmasta käytöksessäni. Se johti taas uudenlaisiin valintoihin muunmuassa juuri ruoan suhteen.
Kun opin pikkuhiljaa enemmän kuulemaan kehoani ja sen reaktioita, olikin yhtäkkiä kovin ilmeistä, mistä tulee epätasapainoa ja mistä tasapainoa.
Oikeastaan voisi sanoa, että kun malttaa herkistää itsensä kuuntelemaan kehonsa viestejä ja pysähtyy opettelemaan läsnäoloa, lähtee polku kuljettamaan aika itsestään sinne elämänlaatua parantavaan suuntaan.
Ravinnolla on hyvinvointiin todella suuri merkitys. Se, että suolisto on meidän toiset aivomme, ei ole mikään vitsi. Sen voi todeta hyvinkin lyhyessä ajassa, kun oikein keskittyy seuraamaan reaktioitaan.

No niin, nyt onkin tilanne, jossa kaikesta tästä biohakkeroinnista ja hörhöilystä huolimatta olen sairastunut, syy voinee kyllä olla katupölyssäkin, jota aika vahvasti epäilenkin, mutta jokatapauksessa, aseinani on tietysti jo itselleni tutut ainekset, levon, kissansilitysten ja telkkarimaratonien lisäksi.

Tässä setissä on siis Pakuria, Reishiä, d-vitamiinia, magnesiumia, nokkos-inkivääri-vihersimpukkatabut, joissa myös MSM (syön selkävaivoihini, hyvä tuote), silmäoireisiin (jotka kertoisivat katupölyn puolesta) on Visioblue mustikkauute-kapseli, ja tietysti hieman terävämpi vihersmoothie. Siihen lisään näin heikompana hetkenä marjoja pakkasesta, inkivääriä ja ruususuolaa.


Luonnonkosmetiikkapajojakin olen taas saanut järjestää. Tällä kertaa vähävaraisten perheiden nuorille, Hope-järjestössä, jossa olen ollut syksystä asti harjoittelussa/työssäoppimisjaksolla. Pajoja vedän kolme, mutta työntekijöiltä on tullut toiveita että pitäisin vielä heillekkin :)
Myös Martat ovat tilanneet toukokuuksi mun vetämänä pajan.

Pakko mainita vielä, että Ruohonjuuri on sponsoroinut jo kahdesti mun pajaa kookosöljyllä, siitä iso kiitos heille, hienoa kannustusta.

 Nyt uskoisin, että pään sisällä on hautunut niin paljon tavaraa tässä kuukausien aikana, että tulen kirjoittamaan useammin, se lukee ketä kiinnostaa, sehän tässä olikin se hienous verrattuna Facebook-hehkutteluun!

Hyvää vointia!

(muut kuin omat kuvat:Pinterest)