Ensinnäkin ihan selkeästi on havaittavissa, että liika onnen hehkutus ja ilmituominen on vähintäänkin epäilyttävää, onnen kuuluttelija on joko aineissa tai ainakin maaninen.
No, se ei niinkään kyllä haittaa minua, jos näin ajatellaan, mutta tuo omatunto-asia hiukan haittaa.
Henkilökohtaisesti mulla on elämässä ollut suht pitkiä kausia, jolloin asiat on ollut oikeasti haasteellisisa ja vaikeita, eikä sellaista onnentunnetta ole ollut kauhean helppoa nyhtää mistään. On ollut tietysti lapset, mutta siinäkin on ollut kyllä haasteensa. Olin pitkään yksin lasten kanssa, lasten ollessa pieniä oli aika vaikea tilanne, kun isompi oli tietysti jo silloin kehitysvammainen ja kromosomipoikkeavainen, mutta kun sitä ei oltu diagnosoitu, niin isompi oli täten vain todella haastava ja sen kanssa piti jotenkin ponnistella ja tuskastella, että miten se nyt on niin vaikea ja miksen minä saa mitään muutosta aikaan, enkö todella osaa kasvattaa. Niin ja toinen valvoi kaikki yöt :D mutta siis niin, ei ollut ihan iisiä se pikkulapsiaika.
Sitten on ollut muuta hankaluutta, (selkä nyt ehkä isoimpana) niinkuin kaikilla, mutta kaiken pointtina on se, että nyt, tänään ja tässä kohden elämääni, olen ihan oikeasti ja aidosti ja selvästä päästä todella onnellinen ja koen olevani todella onnekas.
Ja koska on takana nämä ei-niin-onnelliset-vuodet, niin kompensaationa on minulla kyllä selkeä tarve siitä onnellisuudesta kertoa ja sitä osoittaa arvostavani ehkä.
Ja mulle on kehittynyt aika vahva usko siihen, että kaikki hyvä ihan oikeasti lisääntyy sillä että sitä jakaa. Siksi haluan aina kertoa siitä, jos olen erityisen onnellinen tai iloinen, koska uskon että siitä silloin saa joku muukin onnen päiväänsä. Ja jos ei saa, niin ei se sitä kyllä menetäkkään.
Jonkun muun mittakavaa käyttäen, meidän elämä ei varmaan ole hirveän kummoista. Matalapalkka-aloilla, minä vielä oikein sellaiselle opiskelen ja hingun, asutaan kaupungin vuokra-asunnossa, eletään täysin kädestä suuhun jne jne. Mutta kun minä koen että en ole koskaan ollut rikkaampi! Meillä on kaikkea, mitä haluta voi!
Mä olen kiitollinen ihan jokaisesta asiasta mitä meillä tällä hetkellä on. En vaihtaisi hetkeäkään, kenenkään muun elämään.
Ja hirveän monen sellaisen aikuisen elämän normaalin asian mä ainakin olen ikäänkuin löytänyt ja ymmärtänyt vasta nyt, tämän uuden vaiheen myötä, eli jotkut eli näitä tiettyjä asioita jo kymmenen-viisitoista vuotta sitten, mutta mulla niiden aika on nyt ja hyvä niin. En olisi osannut arvostaa varmasti tätä elämää samalla tavalla, jos kaikki olisi mennyt ns. käsikirjoituksen mukaan...
Suurin asia, mikä tässä muutoksessa on henkilökohtaisesti, on se, että montakymmentä vuotta on mulla sydämessä ja vatsanpohjassa ollut sellainen möykky, sellainen levottomuus ja kaipuu ja ikävä, joka on aina estänyt nauttimasta asioista ja tilanteista. Kun on ollut tosi mukava tunnelma ja läheisiä ympärillä, on mulla alkanut ennenvanhaan aina vatsaa kiertää ja kurkussa kuristaa.
Sepä on kaikki poissa tänä päivänä. Ja se on tapahtunut ihan lähivuosina vasta. Nykyään pystyn ensimmäistä kertaa nauttimaan aidosti ja koko sielulla kaikista tilanteista ja toisaalta pystyn kerrankin myös lähtemään pois niistä, joista en nauti. Ihan uskomaton vapaus.
En tiedä minkä sanan sille tunteelle keksisin, mutta oli mikä oli, se on poissa ja se on muuttanut koko elämän mulle.
Ja vaikka on tämä etä-äitiys myös tässä, eli esikoisen asuminen kauempana ja hänen poissaolonsa arjessa, koen että sekin asia on vain juuri niinkuin on oikeasti parasta. Siitä se joskus se omatunto huutaa juuri. Lähinnä muiden katseista tai kysymyksistä aktivoituen.
Onneksi löysin Leijonaemot ry:n, josta saa tukea juurikin tällaisiin tunteisiin.
En siis ala tilittämään tässä enempää siitä asiasta, se on tietysti kipeä asia, mutta samalla asia, jonka kanssa on kuitenkin rauha, koska on varmuus siitä, että näin on hyvä.
Tämä tilitys oli nyt aika harkitsematon ja nopea, aamukahvin lomassa näpytelty, spontaanin tunneryöpyn inspiroimana. Jatkan myöhemmin taas kivoilla aiheilla, kuten sillä että naapuri soitti ja tarjosi sellaista aivan ihanaa kasvikaappia mulle, jonka itse herra Kekkilä on rakentanut heille. Saan tomaatit tai chilit siis lasien taa parvekkelle, saadaan ihan älytön sato varmaan !!
Nähään pian, pusipusi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti